Enigma - Le Roi Est Mort, Vive Le Roi! (1996)

70 miljoonaa äänitettä myynyt Saksalainen musiikkiprojekti Enigma nousi yhdeksi 90-luvun suurimmista menestystarinoista. Projektin takaa löytyi tuottajavelho Michael Cretu, joka jo 80-luvulla oli saavuttanut suurta menestystä Sandran tuottajana. He olivat myös aviopari. Sandraa kuullaan myös kaikilla Enigma-albumeilla ennen vuoden 2007 avioeroa.

Michael Cretu oli julkaissut ennen Enigman debyyttiä kolme sooloalbumia, joille suuri yleisö lähinnä haukotteli. Ainoastaan vuoden 1985 singlejulkaisu "Samurai" oli noussut Eurochartilla lähelle Top-50 -sijoja. Sooloalbumeilla, kuten Sandran albumeillakin, oli kuitenkin kuultavissa kaikki elementit, jotka nostaisivat Enigman huippuunsa 90-luvun alussa. Cretu iski kultasuoneen heti Enigman debyyttisinglellä "Sadeness", joka oli ykkönen Euroopassa yhdeksän viikkoa.  Myös Yhdysvalloissa single nousi Top-5:een sekä radiosoitossa, että myynnissä. Albumi ampaisi sinkun imussa suureen menestykseen Euroopassa, mutta Amerikka sekosi vielä enemmän. "MCMXC a.D."-albumi sijoittui Billboard 200 -listalla 282 viikkoa (lähes viisi ja puoli vuotta!) vuosina 1991-1997, korkeimmillaan sijalla 6 myyden yli 5 miljoonaa kpl. Menestystarina jatkui toisella albumilla "The cross of changes", joka myi edellisen albumin tavoin suuret määrät Euroopassa ja jälleen multiplatinaa USA:ssa, sijoittuen Billboard 200 -listalla yli 60 viikkoa.

Kolmas albumi, "Le Roi est mort, vive le Roi!", julkaistiin hektisille joulumarkkinoille marraskuun 22. päivänä 1996 ja se myi heti kuin häkä. Albumin ensimmäinen single "Beyond the invisible" julkaistiin kuukausi ennen albumia. Se nousi radio- ja myyntilistoille Euroopassa, ja oli myös viimeinen Billboard Hot 100 -listalle noussut Enigma-julkaisu. Jo aiemminkin Enigman oli ollut vaikea saavuttaa stabiilia menestystä singlelistoilla, sillä yleisö halusi ostaa täysipitkät albumit, eikä singlejä. Poikkeuksena "Sadeness" ja "Return to innocence", jotka myivät myös singleinä monta, monta miljoonaa. "Beyond the invisible"-sinkun musiikkivideolla nähdään suomalaista väriä, sillä sen scifi- ja fantasia poljennoisessa musiikkivideossa luistelevat legendaariset taitoluistelijat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko. Video pyöri paljon musiikkikanavilla ja edesauttoi albumin myyntiä. Euroopassa myynti ylitti kuukaudessa 1,5 miljoonaa kappaletta yltäen European Albums Chartilla sijalle 3.
Suomessa levy myi kultaa ja on kaikista Enigma julkaisuista menestynein.

Vaikka albumi alkoi näyttää myynnillisesti Enigmalle alamäkeä monissa maissa (levy on myynyt kaikenkaikkiaan 4,5 miljoonaa kpl), oli se sävellyksellisesti ja tuotannollisesti parasta antia siihen mennessä. Se on henkeäsalpaava kokonaisuus gregoriaanista kuoroa, Sandra Cretun sensuelleja kuiskauksia ja Michaelin taidokasta laulua. Ensimmäisestä sekunnista viimeiseen albumi on kokemus, jonka aikana kuulijalla on monia tunnetiloja.

"Why"-kappale kertoo edesmenneestä ystävästä, jonka äkkinen ja yllättävä poismeno järkyttää laulun kertojaminää. Kappale antaa ymmärtää, että paljon asioita oli jäänyt kertomatta. Se kertoo myös murskaavalla herkkydellä sen, että olisi hyvin tärkeää kertoa rakkaille ihmisille, kuinka tärkeitä he ovat ennen kuin on myöhäistä. Mitään ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Varsinkaan aikaa, joka meille on täällä annettu. "The child in us" on mahdollisesti Enigman uran paras kappale. Se sisältää niin upeaa laulua, että iho menee kananlihalle, eikä kappaletta yksinkertaisesti voi vastustaa. Youtubessa löytyy myös kappaleeseen fanivideo, jossa nähdään Maa-planeetan monia ihmeitä ja kauniita eläimiä. Varoituksen sana: Herkemmillä voi nousta tippa linssiin.
Sellainen on kappaleen voima yhdistettynä tuohon videoon. 

"Le Roi est mort, vive le Roi!"-albumi menestyi hyvin myös Yhdysvalloissa myyden platinaa (kaikenkaikkiaan yli 1,200,000 kpl), ja saaden kaksi Grammy-ehdokkuutta vuodelle 1998: "Best recoding package" ja "Best new age album".

Albumia voi kuunnella Spotify palvelusta alla olevasta linkistä.

Enigma : Le Roi Est Mort, Vive Le Roi!

Lähteet:
Enigmaspace.com
MM - Music and Media
Eurochart
Billboard magazine
Wikipedia
IFPI

Blümchen - Herzfrequenz (1996)

Pari viikkoa sitten ysäriyleisö sai loistavia comeback-uutisia. 90-luvulla suureen suosioon Keski-Euroopassa noussut Jasmin Wagner eli Blümchen tekee paluun ensi vuonna keikkarintamalla. Tästä innostuneena ysäriblogissa otetaan käsittelyyn laulajan debyyttialbumi vuodelta 1996. Jasmin aloitti esiintymisuransa cheerleaderina Hamburg Blue Angelsissa. Vuonna 1995 hän tapasi tuottajat Stani Djukanovicin ja Arn "Paralyzer" Schürmannin. Miehet vakuuttuivat 16-vuotiaan Jasminin laulutaidoista ja asenteesta. Projekti Blümchen perustettiin.

"Herzfrequenz"-albumia pohjustettiin ennen kesäkuun -96 julkaisua kahdella sinkulla. Ensimmäinen "Herz an hertz" julkaistiin tammikuussa 1996, ja toinen "Kleiner satellit" huhtikuussa. Molemmat ovat soundien osalta täyttä tykitystä. Kertosäkeet ovat tarttuvia eikä ole ihme, että mimmi ampaisi kappaleillaan heti jättisuosioon. Blümchenin musiikki myi niin hyvin saksankielisissä maissa, että molemmat sinkut sekä albumin kolmas lohkaisu "Boomerang" nousivat kaikki World Singles Chartilla Top-40:een. Myös Eurochartilla sinkut sijoittuivat mukavasti ja pysyivät listalla kuukausitolkulla. "Boomerang" julkaistiin vuonna 2010 uudestaan ja se nousi Saksassa vieläkin korkeammalle sijalle listoilla kuin ensi kerralla. Sinkku myös ampaisi uudelleen Eurochartilla sijalle 31.
Blümchenin albumi myi Saksassa kultaa ja vielä myöhemmin menivät platinatkin rikki. Suomessa Blümchen jäi marginaaliyleisön suosikiksi.
Syytä voi vain arvailla. Kentien Jasminin musiikki oli liian hardcorea radioihin?. Kappaleiden perus-BPM on kuitenkin luokkaa 140-190. Joka tapauksessa saksankielinen ulosanti ei innostanut suomalaisia samalla tavalla kuin vaikka Rammstein myöhemmin. Keski-Euroopassa meni kuitenkin lujaa. Vuoden 1996 aikana julkaistua neljää sinkkua myytiin yli 1,600,000 kpl. Albumikin ylitti 700,000 kpl myynnin samaisena vuotena.

Albumi on kokonaisuutena edelleen loistavaa kuunneltavaa. Sen aloittava intro on mahdollisesti kaikkien aikojen upein. Se on niin pieniä yksityiskohtaisia soundeja sisällään pitävä happy hardcore -jyrä, että suorastaan henki salpautuu. Jasminin vokaaleja käytetään efektinä ja "riffinä" viisiminuuttisessa introssa käsittämättömän upealla tavalla. Intro tuntuu tämän takia suorastaan erilliseltä kappaleelta, eikä vain tavalta johdattaa albumi käyntiin. Kolmas raita "Rosa Wolke" on albumin nopein kappale. BPM on maksimissa, Jasminin vokaalit parasta A-luokkaa ja kertosäe supertarttuva. On suorastaan ihme, että kappaletta ei irroitettu erilliseksi singleksi. "Herzfrequenz" on kautta linjan ehjä kokonaisuus, jolta löytää joka kuulemalta uusia elementtejä ja suosikkikappaleita. Moni vuonna 1996 julkaistu albumi ei ole kestänyt samalla tavalla ajan hammasta.

Albumista julkaistiin monenlaista painosta Euroopassa. Myöhempi painos pitää sisällään myös Blümchenin cover-version vanhasta Queen-hitistä "Bicycle race". Tuottajat saivat luvan käyttää Queenin alkuperäisiä lauluharmonioita
kertosäkeessä. Tuloksena oli oikein pirteä ja onnistunut päivitys vanhasta hitistä. Yksi parhaista Queen-coveroinneista. Kappale julkaistiin myös Queen Dance Traxx -kokoelmalla, jossa Queen-hittejä päivittivät muutkin europopparit kuten Mr.President ja Dj Bobo.

Blümchen julkaisi 90-luvulla vielä kaksi muutakin albumia, jotka myivät hyvin ja jatkoivat debyytin viitoittamalla tiellä. Ainakin "Verliebt"-albumista blogissa juttua myöhemmin. 

"Herzfrequenz"-albumia voi kuunnella Spotifyn kautta alla olevan linkin kautta.

Blümchen - Herzfrequenz (1996)

Lähteet:
Music and Media
Billboard
Wikipedia

Daze - They Came To Rule (1999)

Tanskalainen dancepop-yhtye Daze nousi menestykseen debyyttialbumillaan "Super heroes". Trion muodostavat kosketinsoittajat Lucas Sieber ja Jesper Tønnov, sekä kaunis laulaja Trine Bix. Bändiä verrattiin alussa aina toiseen tanskalaiseen dancepop-yhtyeeseen Aquaan, joka nousi samana vuonna maailmanlaajuiseen jättimenestykseen lukuisilla hiteillään ja Aquarium-albumillaan.

Ensimmäisillä albumeillaan yhtyeet muistuttivatkin paljon toisiaan, mutta kun Daze julkaisi toisen levynsä, "They came to rule", olivat ne toisistaan hyvin kaukana. Aqua sukelsi pelkän dancepopin sijaan lattarirytmeihin saakka ja jopa klassisiin elementteihin. Daze sen sijaan haki indentiteetin toiselle albumilleen rajusta trancesta sekä rouheasta funk-popista.

Ensimmäinen singlemaistiainen saatiin loppuvuodesta 1999. Julkaisu kantoi nimeä "15 minutes of fame". Se ottaa hauskasti hampaisiinsa pinnalliset ihmiset, jotka janoavat hetken kuuluisuutta valokeilassa, hinnalla millä hyvänsä. Muun muassa 90-luvulla isossa suosiossa olleet jenkki tosi-tv -ohjelmat kuten Jerry Springer Show ja Ricki Lake Show saavat kyytiä kappaleessa.  
Biisiin kuvattiin myös aivan loistava ja hauska video. jossa trio on meikattu ja stailattu aivan uuteen uskoon verrattuna debyyttilevyyn. Ulkokuoreen on saatu rokkia ja punkkia, mikä sopiikin hyvin myös rajumpaan suuntaan menneen musiikkityylin ansiosta. "15 minutes of fame" on hyvin funkkia poppia ja onkin ihme ettei siitä tullut aikoinaan suurempaa hittiä. Tänä päivänä kappale on toki monen ysärifanin suuri suosikki ja se elää yleisön suosikkina myös yhtyeen keikoilla.

"They came to rule" saatiin kauppoihin Tanskassa marraskuussa 1999, mutta muualla Pohjoismaissa jouduttiin odottamaan kevääseen 2000. Toinen sinkkulohkaisu, "2nd chance", annettiin radioille maalis-huhtikuun vaihteessa. Se ottaa kaiken mahdollisen irti dancepopista soundien puolesta kuin vain on mahdollista. Musiikkitausta on niin täynnä pieniä ja hienoja upotettuja soundeja, että iho nousee kuunnellessa kananlihalle. Väliosat ja varsinkin kertosäe on todella tarttuvaa tavaraa. Kertoo paljon millaisessa kriisissä eurodance ja pop olivat vuonna 2000 kun näinkin loistavilla näytöillä radioaikaa ei enää saatu, ja siksi myös levynmyynti jäi vähäiseksi. Triolla oli varmastikin isot odotukset sinkkua kohtaan, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, myös suunniteltu musiikkivideo hyllytettiin.

Kun toiveet eivät toteutuneet myöskään albumin myynnin kohdalla yhtye päätyi viettämään hiljaiseloa, eikä missään vaiheessa edes julkaissut tiedotetta hajoamisestaan. Yhtyeen nettisivut jäivät päivittämättä ja sitten vain katosivat.

Kaikesta huolimatta "They came to rule" on hyvin vahva albumi jolla on monenlaista osaamista. Taustalauluissa kuullaan mm. Rednex-yhtyeessäkin myöhemmin vaikuttanutta Mia Löfgreniä, sekä "And so the story goes" hitistä muistettua Maria Montellia. Kitaroista vastaa Chuck Anthony, jota aiemmin oli kuultu mm. Ace of Basen ja Army of Loversin levyillä. Tuottajaksi on haalittu mm. Brittiläinen Greg Walsh (Dollar, Heaven 17, Tina Turner, Amii Stewart, AC/CD).

Levy on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen, "Pop", pitää nimensä mukaisesti sisällään popimpaa materiaalia, mutta ei todellakaan mitään löysää kitarapoppia. "Sex 2000", "Love Attack" ja kesäisen Kiss-tyyppisen kitarasoolon sisältävä "Fire & Flames" ovat takuulla vuotensa parhaita kappaleita. Joissain painoksissa oli mukana myös kappale "Jump", ja jos se kuuluviin on saanut, on meininki aivan loistava. 

"Party Zone"-puolella mennään rajun dancen ja trancen puolelle. Siellä on tarjolla "2nd chance"-sinkun lisäksi myös kenties kaikkien aikojen hurjin dance-joululaulu. "Feliz Navidad" on soundien osalta täyttä ilotulitusta ja Trinen vokaalit menevät väliosassa suorastaan karjumisen puolelle. Täyttä punkkia siis! Onhan mimmi aikoinaan laulanutkin punk-yhtyeessä. "15 minutes of famen" Lightforce-remix ja "Mizz Molly goes to Cuban" dance versio päättävät loistavan levyn.

Jos "They came to rule" tulee vastaan divarissa tai kirpparilla, ei sitä missään nimessä kannata vältellä. Vaikka debyyttialbumi "Super heroes" on loistava ja legendaarinen kiekko, jossa ne yhtyeen suurimmat hitit lymyävät, on "They came to rule" vieläkin hienompi albumi. Se on suuri näyttö Dazen kyvyistä ja haluista esittää musiikkia!

Albumia voi kuunnella Spotify palvelussa vaikka klikkamalla alhaalta!

Daze - They Came To Rule

Lähteet:
Suosikki
Wikipedia
MM - Music & Media
Discogs
Billboard

KUUKAUDEN NYYHKY : Celine Dion - My Heart Will Go On

Retropenun ysäreissä alkaa tänään uusi osio. Kuukauden nyyhky. Ensimmäiseksi nyyhkyksi valikoitui kentien legendaarisin ysäriballadi. James Hornerin säveltämä "My Heart Will Go On".

Kanadanranskalainen Celine Dion nousi vaatimattomista taustoista yhdeksi kaikkien aikojen parhaiten myyväksi naisartistiksi. Levyjä on myyty monien lähteiden mukaan jopa 250 miljoonaa kappaletta. Celine nousi suosioon ensi kerran osallistuttuaan Dublinin euroviisuihin 1988 kappaleella ”Ne partez pas sans moi”. Lahjakas laulajatar voitti ääntenlaskussa Ison-Britannian yhdellä pisteellä, ja hänen uransa Euroopassa sai hyvän vauhdin.

90-luvulla Celinen tähti nousi aivan uusiin sfääreihin. Miljoonia myyvät hittilevyt seurasivat toisiaan. Celine ja kanssasisarensa Mariah Carey olivat supersuosittuja ja multilahjakkaita laulajia.
Vuonna 1997 Celinen levyttäessä tunnussävelmän James Cameronin ennätyksiä rikkoneeseen klassikko-ohjaukseen "Titanic" hän tuskin vielä aavisti, että kappaleesta tulisi hänen uransa suurin hitti ja yksi maailman myydyimmistä singleistä. Alunperin Celine ei olisi halunnut esittää kappaletta, mutta hänen miehensä Rene Angelil taivutteli naisen laulamaan sen. Celine on varmaan myöhemmin kiittänyt vuolaasti miestään, sillä kappale palkittiin parhaan laulun Oscar-palkinnolla,
parhaan kappaleen Golden Globe -palkinnolla ja se voitti myös neljä Grammy-palkintoa, mm. vuoden kappaleen ja levytyksen palkinnot. Single nousi kaikkialla listaykköseksi paitsi Uudessa Seelannissa, jossa se jämähti sijalle 34. Kappale siivitti myös elokuvan soundtrackin myymään hurjat määrät. Kaiken kaikkiaan se on myynyt yli 23 miljoonaa kappaletta.

James Cameronin ohjaustyö on vaikuttava kokemus ja Celine Dionin tulkitsema tunnuslaulu on vaikuttava edelleen. "Titanic" on yksi maailman rakastetuimmista elokuvista, jota katsotaan uudelleen ja uudelleen. "My Heart Will Go On" on uskomattoman kaunis sävellys, eikä voisi kuvitella toisen laulavan kappaletta samalla herkkyydellä ja taidolla kuin hän. Huolimatta siitä, että kappale on soinut radioissa jo 21 vuotta, tuntuu se edelleen yhtä tuoreelta kuin ensi kertaa. Se on ikivihreän hitin merkki se.

PSSST!
Kappaleesta julkaistiin tietysti myös dance remiksejäkin, niin vinyylillä kuin CD-sinkullakin.
Alhaalla Retropenun suosikki, Richie Jones Remix!

Lähteet:
MM - Music and Media
Eurochart
Billboard
Suosikki
IFPI
Wikipedia

E-Rotic - Sex Affairs (1995)

90-luvulla oli lähes mahdotonta olla törmäämättä seksuaalisilla teemoilla leikittelevään saksalaiseen E-Rotic -yhtyeeseen. Hetken ajaksi he nousivat Euroopassa isoon suosioon.

Yhtyeen muodostivat tuottaja David Brandes, laulaja Lyane Leigh Hegemann ja räppäri Raz-Ma-Taz (Richard Michael Smith. Amerikkalaissyntyinen Raz-Ma-Taz oli räpännyt aiemmin Pharaon levyllä ja Lyane oli jo vuodesta 1987 toiminut monien artistien taustalaulajana. Häntä kuullaan mm. Bad Boys Bluen 80-luvun hittisinkulla "Come back and stay". Myöhemmin paljastettiin, että tuottaja David Brandes itse lauloi todellisuudessa melkein kaikki rap-osuudet.

E-Rotic:n debyyttisingle "Max don't have sex with your ex" julkaistiin marraskuussa 1994. Saksassa alku oli takkuinen. Single oli myynyt vain 13,000 kpl ennen kuin tv-kanava VIVA otti sen tehosoittoon. Viva oli suosittu videokanava nuorten keskuudessa, eikä kestänyt kuin hetki ja singlen myynti ylitti kultaan vaadittavan 250,000 kpl. Kanava soitti myös tulevia E-Rotic -videoita tehokkaasti.

Max-sinkun menestys ei jäänyt ainoastaan Keski-Eurooppaan vaan se myi hyvin
myös Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa. Myynti oli vastoin odotuksia ylittänyt 950,000 kpl. kun toinen sinkku, "Fred come to bed", julkaistiin. Siitä tuli vielä suurempi hitti ja se sijoittui European Singles Top-100 Chartilla korkeimmillaan sijalle 13 ja myi 1,3 miljoonaa. Jos monilla europop-artisteilla oli vaikeaa saada radioaikaa niin E-Rotic oli aivan omaa luokkaansa. Seksuaaliset teemat ja rajusti laukkaava teknobiitti eivät innostaneet radiotoimittajia.
Dureco-levymerkki kuitenkin puski päälle ja "Fred come to bed" sekä kolmas single "Sex on the phone" saivat kuin saivatkin enemmän radioaikaa.

Sex Affairs sai julkaisunsa Euroopassa Toukokuussa 1995. Huolimatta kolmesta hittisinkusta levy ei myynyt joka kolkassa aivan odotetulla tavalla. Saksasta irtosi kuitenkin kultalevy (250,000). Suomessa albumi ehti roikkua Top-40:ssä yli kaksi kuukautta ennen kuin se ampaisi kolmeksi viikoksi ykköseksi. Silloiset Platinat (40,000) paukkuivat rikki syyskuussa 1995.

E-Rotic:n kohdeyleisö oli selvästikin nimenomaan 9-13 -vuotiaat, sillä piirretyllä pehmopornolla ja tarttuvalla euroteknolla sen ajan nuoria oli helppo koukuttaa.
Tosin aika ajoi E-Rotic:n ohi melko nopeasti. Seuraava levy "The power of sex" myi vielä hyvin, mutta jo kolmas albumi "Sexual Madness" menestyi heikommin. Saksassa se ei noussut listalle ollenkaan. Meillä se houkutti vielä kahden aiemmin levyn imussa sijan 6 verran ja myi yli 11,000 kpl.

Sex Affairs on seksuaalisten teemojen ulkopuolelta katsottuna hyvinkin tyypillinen 90-luvun euroteknolevy. Se sisältää kappaleita, jotka ovat yksinomaan tyyliin miesräppi plus korkealta laulettua kirkkaaksi tuotettua kertosäettä naisvokaalein. Biitti on niin germaanista "koppoti-koppotia" että heikompaa hirvittää, mutta sellaiselle joka sitä rakastaa on levy täyttä timanttia.
Toki mukana on myös pari balladia, joista paras on kuudes raita "Wild love". Se olisi voinut olla loppuvuoteen vielä oiva erilainen single, mutta sen sijaan kuultiinkin jo aivan uutta materiaalia.

"Sex Affairsin" tuotanto oli aikanaan varmaa peruslaatua, mutta moniin muihin aikalaisiinsa verrattuna se on vanhentunut kovasti. Se on todellakin sidoksissa aikaansa. Kuitenkaan kaupallisesti sen miljoonamyyntiä ei voi väheksyä menestyksen mittarina. Harva heavybändi ei näe tuollaisia myyntilukuja kuin unissaan. Tuottaja David Brandesin on ollut helppoa hymyillä matkalla pankkiin.
Hittilevyn jälkeen mies huomasi Lyanen sopimuksessa porsaanreiän, joka mahdollisti toisen laulajan käyttämisen yhtyeen keikoilla. Korvausvaatimusten uhalla Lyanen oli laulettava kaikki vokaalit Mambo No. Sex (1999) -levyyn saakka jolloin Lyane paljasti kaiken iltapäivälehdille.

Albumia voi kuunnella Spotifysta alla olevan linkin kautta!

E-Rotic - Sex Affairs (1995)

Lähteet:
IFPI
Lista Top-40
Suosikki
Billboard

MM - Music & Media

Pandora - Tell The World (1995)

90-luvulla tähteyteen nousseen Anneli Magnussonin (eli Pandoran) menestys oli melkoista lentoa, varsinkin Pohjoismaissa ja Japanissa. Ura nousi jyrkkään ylämäkeen heti ensimmäisellä sinkkujulkaisulla "Trust me", joka valloitti Euroopan listat ja myi hyvin Australiaa myöten. Sinkku oli vuoden 1993 myydyin Ruotsissa. Se johdatteli pari muutakin hittiä adjutantteinaan debyyttialbumin "One of a kind" myymään lähes 50,000 kpl. Suomessakin albumilta irtosi kaksi Top 5 -sinkkua, ja albumi rynni listan sijalle 2 myyden kultalevyn verran (20,000 kpl).

                                             

One of a kind -levyn menestyksen jälkeen Pandora ei jäänyt loikoilemaan paikoilleen. Toisen albumin tekeminen aloitettiin jo loppukesällä -94. Ensimmäinen maistiainen saatiin "Tell the world"-sinkun muodossa samaisena syksynä. Sinkku ampaisi Top 10:een myyntilistoilla Pohjoismaissa ja soi radioaalloilla myös Belgiassa ja Saksassa. Single on hieman Ace of Basen mieleen tuova popkappale, joka ei kuitenkaan ollut vielä se suurin jyrä albumilta.

Seuraavaa julkaisua, "Don´t you know", voidaan pitää Pandoran "signature songina". Europop nousi harvemmin radiolistoilla korkeille sijoille, sillä radiotoimittajat halveksivat monesti tyyliä kaupallisena ja röyhkeänä. "Don't you know" oli kuitenkin poikkeus. Se ampaisi Euroopassa monella dancemusiikkia vierastaneella kanavalla tehosoittoon ja nousi myös meillä Suomessa Radiolistan sijalle 9. Myös video sai soittoaikaa, onhan se yksi Pandoran hienoimmista. Pandora nähdään esiintymässä klubilla räppärinsä kera, ja tanssityttöjen virkaa toimittaa tällä kertaa drag-artistien armeija.

Albumi "Tell the world" julkaistiin Euroopassa helmikuussa 1995 ja se sai hyviä arvosteluja. Suomi hurahti albumiin oikein kunnolla. Se myi vuoden loppuun mennessä lähes 65,000 kpl ja piti platinarajoja pilkkanaan. Vertailun vuoksi Pet Shop Boysin lopullinen läpimurtoalbumi "Actually" myi 80-luvulla suurinpiirtein saman määrän. Menestys Pohjoismaissa alkoi olla Pandoralle jo tuttua kauraa, mutta alkuvuodesta -96 jyrähti isosti myös Japanissa. "Don't you know" ja albumin kolmas sinkku "The naked sun" levisivät kulovalkean lailla Aasian markkinoilla. Radiot ja TV olivat täynnä Pandoraa, levy myi kuin häkä (lähes miljoona kpl). Anneli huomasi että kyseinen vuosi tulisi menemään Japanin markkinoilla promokeikkaa tehden ja faneja tavaten.

Suomessa Tell the world -albumista julkaistiin kesällä -95 myös uusintapainos, jossa mukana oli erillinen sinkkujulkaisu "One of us", cover Abba-klassikosta vuodelta 1981. Se oli ajalleen hyvin tyypillinen tuotannollisilta elementeiltään. Single oli jälleen hitti Euroopassa. Suomessa se nousi singlelistan ykköseksi kolmeksi viikoksi. Kyseessä oli Pandoran toinen listaykkönen Suomessa - ja toistaiseksi viimeinen.

Albumin promoaminen monessa Euroopan maassa jäi hieman vaiheeseen kun jättimenestys Aasiassa yllätti artistin. Pandora-kuumeen riehuessa edellinen albumi "One of a kind" julkaistiin Japanissa myös 1996. Siellä se myi "Tell the worldin" imussa hienosti 200,000 kappaletta.

Albumi on kestänyt hienosti ajan hammasta. Tarttuvuus on huipussaan ja monia sen kappaleita Anneli esittää edelleen keikoillaan. Mahtaa olla niin, että mimmi ei ole koskaan jättänyt keikaltaan pois ainakaan Don´t you know -klassikkoaan. Albumilla tuotanto on ruotsalaiseen tapaan hienoa ja tarkkaa jälkeä. Se on vahva kokonaisuus, josta kielii myös se, että esimerkiksi kappaleet "Don´t let me" ja "Work" eivät ole jääneet vain albumiraidoiksi, vaan ovat fanien keskuudessa aivan sinkkujen veroisia europop-anthemeita.

Vaikka levyllä kuullaan räppiä ja se on enemmän eurodancea kuin poppia, olivat sen soundit jo menneet edellisestä levystä eteenpäin ja artisti itsekin kasvanut varmemmaksi voimanaiseksi.

Seuraavalla albumilla, osuvasti nimetty "Changes", Pandora jättäisi räppärit lähes kokonaan pois ja hioisi tuotantotiiminsä kanssa soundin huippuun. Hän on kasvanut tulkitsijana uusiin sfääreihin ja nousee viimein listakärkeen myös Australiassa. Tähän albumiin palaamme blogissa myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt tuossa vielä linkitys Spotifyyn jossa voi fiilistellä 
"Tell the world" albumia uudestaan ja uudestaan.

Pandora - Tell The World (1995)

Lähteet:
Sverigetopplistan
MM - Music & Media
Billboard
IFPI
Suosikki

E-Type - Last Man Standing (1998)

Retropenun ysärit -blogin aloittaa itseoikeutetusti ruotsalaisen eurodancen kiistaton ykkösnimi E-Type. Hänen kolmas studioalbuminsa "Last man standing" täyttää (27.11) pyöreitä vuosia.

90-luvun tunnistettavimmista ja menestyneimmistä musiikkityyleistä oli kiistatta eurodance. E-Type oli genren pitkäikäisimpiä lista-artisteja.
Kun E-Type aloitti työstämään kolmatta albumiaan oli miehellä takanaan jo liuta hittejä Euroopassa, sekä kaksi varsin hyvin myynyttä albumia. Sinkut, kuten "Set the world on fire", "This is the way" ja "Russian lullaby" olivat ottaneet tuulta alleen hienosti mm. Ranskassa, Alankomaissa, Tanskassa ja miehen kotimaassa Ruotsissa. Meillä Suomessa E-Type oli mainstream-yleisölle vielä varsin vieras artisti. Tämä kaikki tulisi muuttumaan kolmannen albumijulkaisun myötä.

Ensimmäinen maistiainen tulevalta albumilta saatiin heinäkuussa 1998 "Angels crying"-singlen muodossa. Se nousi nopeasti hitiksi Euroopassa, eikä vähiten tiuhaan MTV:llä esitetyn Perjantai 13. päivä -kauhuelokuvaklassikkoon perustuvan musiikkivideonsa ansiosta. Radiot olivat Suomessa vielä paria nuorisokanavaa lukuunottamatta nihkeitä E-Typen esittämää musiikkia kohtaan, mutta jotain oli jo liikahtanut isosti. Albumia alettiin odottaa kovalla innolla.

Toinen single, "Here I go again", ampaisi nopeasti listaykköseksi niin Suomessa kuin Ruotsissakin saatuaan julkaisun marraskuun alussa 1998. Musiikkivideo oli jälleen kauhuelokuvaan pohjautuva, ja se pyöri MTV:llä vieläkin tiuhempaan kuin edellinen sinkku. Tällä kertaa käsittelyssä oli toinen 80-luvun kauhuklassikko, "Poltergeist". Muutamissa lehdissä puhuttiin Here i go again -sinkun julkaisun jälkeen jo E-Type-hysteriasta. Albumin odotukset nousivat maksimiin.

"Last man standing" julkaistiin viimein 27.11.1998 pohjoismaissa ja muualla Euroopassa joulukuussa. Kriitikot jakautuivat selkeästi kahteen leiriin. Albumia ylistettiin ja toisaalla haukuttiin, mutta tuossa vaiheessa arvostelijoiden mielipiteillä ei ollut mitään väliä.
E-Type oli uransa kaupallisessa huipennuksessa. Levy myi Ruotsissa ennakkoon platinaa, Suomessa se ampaisi suoraan albumilistan ykköseksi ja myi kuudessa viikossa yli 50.000 kappaletta. Se oli joulun ostetuin albumi. Myös muualla Euroopassa albumi myi hyvin kovasti kilpailluilla joulumarkkinoilla sijoittuen korkeimmillaan European Top-100 albums -listan sijalle 23.

Helmikuussa 1999 albumilta julkaistiin kolmas single, "Princess of Egypt", joka jatkoi menestystä listoilla soiden monilla radioasemilla paremmin kuin kaksi edeltäjäänsä. Se oli selkeästi popimpi kappale. Musiikkivideoon MTV-yleisö oli kuitenkin pettynyt. Monet odottivat jälleen hienoa kauhuaiheista teosta, mutta saivatkin sen sijaan videon, jossa E-Type esiintyy liekkien keskellä naistanssijoiden keimaillessa taustalla. Varmastikin idea tehdä musiikkivideoita perustuen milloin mihinkin elokuvaan olisi alkanut puuduttaa katsojiakin, joten ratkaisu tehdä hieman perustyylisempi video oli varmasti oikea.

Albumilta julkaistiin vielä kesällä -99 neljäs single, "Hold your horses", joka ei enää saavuttanut listojen kärkisijoja, eikä siihen edes kuvattu musiikkivideota. Tuolloin E-Type oli jo kiertueella ympäri Eurooppaa ja esiintyi myös Suomessa kesän festareilla isoille yleisöille. Albumi ja sen kolme hittisingleä olivat myyneet siihen mennessä yli 2 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Oli selvää, että jo edellisen vuoden elokuussa vatsasyöpään 35-vuotiaana kuolleen legendaarisen tuottajan Denniz "Dagge" Popin aiemmat ponnistelut E-Typen hyväksi olivat kannattaneet. Albumi oli lopullinen läpimurto ja työvoitto E-Typelle. Last man standing onkin omistettu Daggen muistolle.

Levyllä oli vaikuttamassa paljon loistavia muusikkoja, kuten nykyään maailman toiseksi menestynein tuottaja Max Martin, mutta myös Kristian Lundin ja Ramin panos levylle on kiistaton. Tuotanto on kautta linjan puhdas ja melkeinpä ajaton. Jokainen elementti on tarkkaan harkittu ja tarttuvuutta on saatu myös hittisinkkujen ulkopuolelle. Yksi albumin yllättävimmistä teoksista on Angels crying -sinkun kantrimolotus "Angels country", joka (yllätys, yllätys) oli se versio johon rapakon takana tartuttiin radioasemien toimesta.
Monet tahot pitivät E-Typen "Last man standing"-albumia eurodancen joutsenlauluna, sillä viimeistään vuoteen 2000 mennessä musiikkitrendit olivat vaihtuneet. Monet menestyneet europopparit pistivät pillit pussiin. Kappaleet eivät soineet eivätkä levyt myyneet. Myös hype E-Typen kohdalla laski, mutta tyyntä myrskyn edellä, kuten on usein tapana sanoa. Kuolleeksi ja kuopatuksi julistettu eurodance tulisi kantamaan E-Typeä suuresti vielä kerran. Siitä blogissa myöhemmin, kun otamme suurennuslasin alle miehen neljännen studioalbumin "Euro IV Ever".

Tuossa alla vielä spotify-linkki tänään 20-vuotispäiviään juhlivaan "Last man standing"-albumiin. Anna soida - ja isosti!

E-Type - Last Man Standing (1998)


Lähteet :
Sverigetopplistan
Suomen virallinen lista
Timo Pennanen - Sisältää hitin
MM - Music and Media
Billboard
Suosikki
Aftonbladet