Eurodancebuumin hallitessa listoja maailmalla 90-luvun alussa olivat tarkkakorvaiset naapurimaamme tuottajat taas kuulolla. Ruotsalaisen musiikin invaasion maailmalla aloitti Abba 70-luvulla. 80-luvulla Europen ja Roxetten jatkaessa menestystä nousi Ruotsista myös rajumpaa ja paremmin tanssilattioille kelpaavaa tavaraa. Nordik beat movementin myötä Euroopan listahuipulle nousi iso kasa tähtiä, etunenässä Dr Alban, Leila Kja Army of Lovers. Myöhemmin saatiin pohjoismaissa nauttia vieläkin tiukempaa tavaraa kun Peter Theleniuksen, Cesar Zaminin, Branko J. Nussin ja Zetma Prembon muodostama Basic Element nousi listakärkeen Ruotsissa toisella sinkullaan "The promise man", joka on genrensä ehdottomia ikivihreitä. Vuonna 1993 yhtyeeltä seurasi sinkkua myös menestysalbumi ja lisää hittejä kuten "Leave it behind" ja "Touch".
Yhtye koki ennen toisen albuminsa julkaisua muutoksia kun alkuperäisen naisvokalistin Zetmanin korvasi Saunet Sparell. Toinen studioalbumi kantoi nimeä "The ultimate ride" ja sitä pohjustettiin sinkulla "The ride" jo loppusyksystä 1994. Sinkku ampaisi sinkkulistan toiseksi sekä Ruotsissa että Suomessa. Myös MTV- ja VIVA-musiikkikanavat soittivat videota tehokkaasti. Singlestä tuli yhtyeen suurin hitti euroopassa. Se murtautui European singles chartilla Top-20:een ja myi lähes 500,000 kpl. "The ride" kappaleessa on selvästi kuultavissa selviä elementtejä samaisena syksynä maailmalla läpilyöneen Rednexin "Old pop in an oak"-kappaleesta.
Toisena sinkkuna julkaistu "The Fiddle" on vielä selvemmin Rednexin musiikista innoitusta saanut tanssileka, jota kuunnellessa tuskin kukaan voi pysyä kiinni penkillä. Biitti on kerrassaan loistava ja energinen musiikkitausta tempaavat mukaansa. Kaiken kruunaa vielä loistava Peter Theleniuksen räppi ja Saunetin kirkkaat ja raikuvat vokaalit. Kolmas single "This must be a dream" oli edellisten sinkkujen tavoin hitti pohjoismaissa. Se pitää sisällään jälleen todella tarttuvan kertosäkeen ja loistavat Peterin räpit. Kappaleesta on kasvanut vuosien saatossa yksi Basic Elementin tunnetuimmista kappaleista ja takuuvarma tanssilattian täyttäjä ysäribileissä.
"The ultimate ride" julkaistiin keväällä 1995 ja se alkoi myymään heti hienosti. Suomessa levy debytoi sijalla 21 ja nousi pian Top-10:een sijoittuen kaikenkaikkiaan albumilistalla 14 viikkoa, korkeimmillaan sijalla 8. Vuoden 1995 loppuun mennessä se oli myynyt noin 18,000 kpl eikä kultalevy jäänyt kauas. Ruotsissa levy ylsi myös Top-10:een ja myi 30,000 kpl. Albumin kappaleista lähestulkoon minkä vain olisi voinut julkaista singlenä ja se olisi ollut varma menestyjä tanssilistoilla, mutta yksi raidoista on kuitenkin ylitse muiden. Levyn seitsemännen biisin "Revolution" jättäminen pois singlejulkaisuista on suorastaan rikos. Musiikkitausta on niin upea ja energinen, että iho nousee suorastaan kananlihalle sitä kuunnellessa. Saunetin vokaalit ovat kertosäkeessä ja kautta kappaleen upeaa kuultavaa. Peterin räpit ovat persoonalliset ja vauhdikkaat. Koettakaapa vaikka räpätä itse mukana!
Kertoo paljon miten varma Basic Element oli materiaalistaan kun näin upeaa vetoa ei olla julkaistu singlenä vaan on luotettu siihen, että kappale tulee yleisölle tutuksi myös albumin ns. rivikappaleena. Jos jostain syystä "The ultimate ride" albumi on jäänyt aikoinaan pimentoon, kannattaa se viimeistään nyt ottaa kuunteluun. Se on ehdottomasti koko 90-luvun tärkeimpiä ja onnistuneimpia eurodance-kokonaisuuksia ja kulttiklassikko Etelä-Amerikkaa myöten, jossa yhtyeellä onkin paljon faneja. The ultimate ride albumia voi kuunnella alla olevasta Spotify linkistä! Basic Element - The Ultimate Ride (1995) Lähteet: Wikipedia IFPI Sverigetopplistan MM - Music and Media
Australialainen taskuvenus Kylie Minogue tuli tunnetuksi 80-luvulla Neighbours-saippuasarjan tomerana Charlene Robinsonina vuosina 1986-1988. Hieman sattumalta laulajaksi keksitty Kylie teki coverin Carole Kingin 60-luvulla levyttämästä "The loco-motion"-kappaleesta vuonna 1987. Versiosta tuli koalamaan listaykkönen ja 80-luvun myydyin paikallinen single. Tämän jälkeen Kylien manageri yhytti nuoren tytön yhteen legendaarisen 80-luvun hittituotantotiimin Stock Aitken Watermanin kanssa. Kylie nousi ilmiöksi ja oli Australiassa, Euroopassa ja varsinkin Britanniassa aivan Madonnan veroinen supertähti. Hittejä tahkottiin armoton läjä: "I should be so lucky", "Got to be certain", "Je ne sais pas pourquoi", "Hand on your heart", "Better the devil you know", "Step back in time". Kuka voisi myöskään unohtaa "Especially for you"-hittiä, jonka Kylie duetoi Neighbours-kanssatähden Jasonin Donovanin kanssa? 1992 Kylie Minogue lopetti neljän albumin jälkeen yhteistyön SAW-tiimin kanssa ja siirtyi tekemään taiteellisesti haasteellisempaa musiikkia vaihtelevalla menestyksellä. Vuosina 1994-1999 Kylieltä kuultiin kaksi isompaa hittiä, "Confide in me" ja "Where the Wild roses grow", joka oli duetto Nick Caven kanssa. Vuonna 2000 Kylie palasi Britannian listaykköseksi kymmenen vuoden jälkeen sinkulla "Spinning around". Albumi "Light years" myi tuplaplatinaa nousten European Albums Chartillakin Top-10:een. "Light years" nosti Kylien osakkeita Euroopassa monen hitin saattelemana, mutta ensi kertaa kriitikot ylistivät Kyllin disko- ja dancepop-tyyliä yhteen ääneen. Myös vanhat hitit alkoivat saada kultapölyä kylkeensä, vaikka niitä moni arvostelija oli aiemmin haukkunut.
Lokakuussa 2001 Minogue julkaisi uransa suurimman piikin, joka kantaa osuvasti nimeä "Fever". Kylie-kuume todellakin riehui vuosina 2001-2002 kaikilla mantereilla. Albumin ensisinkku "Can't get you out of my head" julkaistiin suorastaan universaalein arvosteluin ja sitä tituleerattiin usein esimerkkinä täydellisestä pop-kappaleesta. Kappaleen La la la -koukku ja yksinkertaisen tiukka bassolinja ottivat kuulijan tiukkaan otteeseen ja kappaleesta kuuli heti, että se on instant-klassikko. Sinkku nousi heti Eurochart Hot-100 -listan ykköseksi ja hallitsi sitä suveneeristi 16 peräkkäistä viikkoa! Se piti myös maailman singlelistan ykkössijaa lähes kolme kuukautta ja on myynyt tähän päivään mennessä yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Single saavutti sijan yksi kaikenkaikkiaan yli 40 maassa. Yhdysvalloissa Kylie Minogue tunnettiin lähinnä "I should be so lucky"- ja erityisesti "The loco-motion" hiteistään ja oli Feverin julkaisun aikaan lähes kokonaan unohdettu artisti (jos ei lasketa homoyleisöä, joka jaksoi seurata Kylien uraa myös alamäessä). "Can't get you out of my head" ja "Fever" muuttivat kuitenkin kaiken, ainakin hetkeksi. Yhdysvaltalainen levy-yhtiö Capitol teki loistavan taktiikan olla julkaisematta kaupallisesti Out of my head -sinkkua hampurilaismaassa vaan laski odotukset nimenomaan albumin ilmestymiseen. "Can't get you out of my head" nousi korkeimmillaan Billboard Hot-100 -listan sijalle 7. Radiolistalla se pysyi kuin liimattu sijalla 3 monta viikkoa. Kun "Fever" viimein julkaistiin helmikuussa 2002, myi albumi ensimmäisellä viikolla 115,000 kappaletta nousten suoraan Billbord 200 -albumilistan sijalle 3. Kylie oli virallisesti breikannut jenkeissä! Kaiken kaikkiaan levy sijoittui Billboardilla 44 viikkoa ja rikkoi platinamyynnin (yli miljoona kappaletta) kirkkaasti. Euroopassa "Fever" oli myydyin levy kolme viikkoa sinnitellen kaiken kaikkiaan European Albums Chart 100:ssa 53 viikkoa!
Euroopassa toisena sinkkuna radioille tarjottiin tarttuva, hieman 80-luvun poppiin nojautuva "In your eyes". Se hallitsi Euroopan radiolistan ykkössijaa viikkotolkulla ja oli jälleen Top-10 -hitti Euroopassa. Jenkeissä kappaleen musiikkivideo pyöri tiuhaan MTV:llä ensimmäisen sinkun tavoin, mutta radioille sitä ei tarjottu. Toisena virallisena sinkkuna jenkeissä julkaistiin kesäisen letkeä "Love at first sight", jonka voi hyvin kuvitella inspiroineen Daft Punkin musiikkia myöhemmin. Biilboard Hot-100 -listalla se nousi sijalle 23 ja oli radiolistan sijalla 10. "Love at first sight" julkaistiin samaan aikaan myös meillä Euroopassa, ja jälleen se nousi useaksi viikoksi Euroopan radioykköseksi, sekä Top-10 hitiksi. Se oli jo kolmas perättäinen iso hitti Kylielle.
Levyn viimeisenä singlenä julkaistiin "Can't get you out of head":in sisarkappale "Come into my world", josta Kylie nappasi jenkeissä myös Grammy-palkinnon vuoden parhaana tanssikappaleena. Kaupallisesti sinkku ei menestynyt aivan niin hyvin kuin kolme edellistä, mutta soi Euroopassa radiolistan sijan kahdeksan edestä, ja oli myös Top-30 myyntihitti! Billboard Hot 100 -listalla se ylsi sijalle 91, koska ei saanut fyysistä julkaisua, mutta radiolistalla saavutti sijan 28.
Fever-albumi ei olisi voinut saada täydellisempää julkaisun ajankohtaa. Maailmaa oli järkyttänyt monta uhria vaatineet 9/11 -terroristi-iskut ja moni kaipasi helppoa ja iloista musiikkia vastapainoksi. Sitä "Fever" juuri tarjoaa. Se on Kylien uran hienoin hetki ja juuri se piikki sekä comeback, jota hän oli toivonut pitkään uran ollessa pohjamudissa 90-luvun lopulla. Erityisen hienon Feveristä teki myös Kylien iso breikkaaminen Amerikassa. Kuin feenix-lintu mimmi nousi maailman huipulle uudestaan entistäkin suurempana ja sai Madonnankin huolestumaan, josko Kylie vie häneltä pop-kuningattaren kruunun. Vaikka Feverin jälkeen julkaistulla "Body Language"-albumilla mentiinkin kaupallisesti metsään (levy myi alle kaksi miljoonaa), eikä myöhemmätkään albumit enää ole myyneet samalla tavalla, on aussitähti onnistunut sementoimaan itsensä popin prinsessaksi ja suureksi homoikoniksi. Yli 9 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti myynyttä Fever-albumia voi kuunnella alla olevasta Spotify-linkistä. Kylie Minogue - Fever (2001) Lähteet: Wikipedia Kylie.com Billboard magazine MM - Music and Media Mix lehti Suosikki
Lontoosta kantautui ikäviä uutisia alkuviikosta. The Prodigy -yhtyeen jäsen Keith Flint (Synt 17.9.1969) löydettiin kuolleena kotoaan 4. päivä maaliskuuta. Mies oli kärsinyt jo vuosia alkoholi- ja huumeriippuvuudesta, sekä paininut syvän masennuksen kourissa. Bändikaverit vahvistivat Keithin riistäneen itseltään hengen. Keithin muistoa ja upeaa uraa kunnioittaen ottaa ysäriblogi nyt käsittelyyn The Prodigy -yhtyeen. 90-luvun alun konemusiikin pioneereista puhuttaessa ei voi sivuuttaa legendaarista The Prodigyä. Alunperin yhtyeen muodostivat kosketinsoittaja ja säveltäjä Liam Howlett, Mc ja vokalisti Maxim, tanssija ja live-kosketinsoittaja Leeroy Thornhill sekä tanssijakokalistit Keith Flint ja Sharky. Yhtye nousi nopeasti myynti- ja klubilistojen kärkisijoille euroopassa. Debyyttialbumilta nimeltä "Experience" julkaistiin viisi isoa brittihittiä. Suurimpina ja legendaarisimpina "Charly", "Everybody in the place" ja "Out of space". Seuraavalla albumilla "Music for the jilted generation" The Prodigy näytti todenteolla kuinka rave-piireistä mainstream-suosioon voidaan hypätä pitkin Eurooppaa. Albumin "No good (start the dance)" ja "Voodoo people" kaltaisten instant-hittien tarttuvuus oli huipussaan. Molemmat ovat 90-luvun legendaarisimpia koneraitoja.
Ysäriblogi keskittyy kuitenkin noiden kahden albumin sijaan yhtyeen kolmanteen studioalbumiin "The fat of the land", joka sai julkaisunsa kesällä 1997. Ennen kuin albumi julkaistiin, pohjustettiin sitä kahdella suurella hitillä. Ensimmäinen, "Firestarter", julkaistiin jo maalikuussa 1996. Se nousi Eurochart Hot-100 -sinkkulistalla sijalle 2 ja pysyi listalla kuukausia. Suomessa sinkku oli bändille neljäs listaykkönen ja myi meillä reilusti yli kultasinkun verran (harvinainen saavutus - yli 6,000 kappaletta!). Yhdysvalloissa sinkku nousi isoksi hitiksi Billboard-listalla. Se nousi Hot-100:ssa sijalle 30 ja myi yli 500,000 kpl saavuttaen kultaa myös rapakon takana. Se oli ensimmäinen iso hitti yhtyeelle jenkeissä. Toki moni bändin kappale oli ollut klubihitti aiemmin, mutta nyt oli kyseessä mainstream-hitti, sillä radiotkin tarttuivat kappaleeseen.
Firestarter-sinkkua seurasi "Breathe"-kappale marraskuussa 1996. Tuo single on varmastikin The Prodigyn suurin ja tunnetuin hitti kaikilla mantereilla. Se rynni Eurochart Hot-100 -listan ykköseksi useaksi viikoksi. Se oli listaykkönen myös meillä Suomessa. "Breathe" nousi ykköseksi ainakin yhdeksässä maassa. Sinkulle paukkui platinat Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Suomessa. Australiassa sinkku myi niin hurjasti, että se saavutti myynnillään tuplaplatinaa. Breathe-kappaleen teho pohjustaa todella paljon Keith Flintin energisen punkahtavaan vokalisointiin ja loistavaan musiikkitaustaan. Bassolinja ja komppi ovat legendaarisia. Joka kerta kappaleen kuullessa tulee mieleen myös persoonallinen ja paljon musiikkikanavilla soittoaikaa saanut video. Ei ole ihme että kappaleesta tuli yksi 90-luvun suurimmista hiteistä. The Prodigy -yhtyeen jenkkisuosiosta kertoo että "Breathe" nousi myös sijalle #18 Mainstream Rock Tracks -listalla.
Kahden ison hitin jälkeen albumia odotettiin kuumeisesti, mutta tuskinpa kukaan osasi odottaa miten hyvin levy tulisi myymään. Yhtye nousi odotetusti listaykköseksi kotimaassaan Iso-Britanniassa, Saksassa, Pohjoismaissa ja Australiassa, mutta ykkössija jenkien Billboard 200 -albumilistalla oli varmasti yllätys. "The Fat of the land"-albumi myi ensimmäisellä viikollaan Amerikassa yli 201,000 kappaletta. Toiselle sijalle jäännellä "Men in Black"-leffan soundtrackilla ei ollut mitään mahdollisuuksia napata sille alunperin veikattua debyytti-ykkössijaa. Olihan soundtrackilla ja elokuvassa kuultavissa ja nähtävissä jenkkien kultapojua Will Smithia, joka oli jo tuolloin suorastaan legendaarinen räppäri. Albumi pysyi Billboard 200 -listalla lähes vuoden, ja on myynyt kaiken kaikkiaan noin kolme miljoonaa kappaletta siellä! European Albums -chartilla se debytoi sijalle 7, mutta nousi sitten kuudeksi viikoksi Euroopan myydyimmäksi albumiksi. Tänä vuonna albumin raportoitiin myyneen yli 10 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.
Albumilta irroitettiin vielä marraskuussa 1997 yksi single, "Smack my bitch up", joka sekin on isolle yleisölle yksi The Prodigyn tunnetuimmista kappaleista. Eikä varmastikaan vähiten sen takia, että se on soinut paljon niin TV-sarjoissa, elokuvissa kuin lukemattomissa urheilutapahtumissa. Kappaleen paljon kohua herättänyt musiikkivideo sai osakseen paljon krittiikkiä, sillä se sisälti humalapäissään ajoa, huumeita, väkivaltaa, alastomuutta ja seksiä. Erityisesti jenkeissä feministiliikkeet tuomitsivat musiikkivideon väittäen sen yllyttävän väkivaltaan naisia kohtaan. Alunperin MTV uskalsi ottaa videon soittoon yöaikaan alkaen joulukuun 7. päivä. Valtavan painostuksen ja valituksien takia video poistettiin soitosta joulukuun 22. päivä 1997. Seuraavan kerran MTV näytti videon kesällä 2002 osana "Most controversial videos"-spesiaalia.
"The fat of the land" on kaikilla mittareilla yksi 90-luvun legendaarisimmista ja suurimmista konealbumeista. Se oli yhtyeen monien levyjen tavoin vahvasti suuntaa näyttävä ja viimeinen askel The Prodigyn mainstream-menestykseen. Yhtye julkaisi seuraavan albuminsa "Always outnumbered, Never outgunned" vasta vuonna 2004. Levy ei valitettavasti kaikesta loistavuudestaan huolimatta ollut menestys ja jäi myynnillisesti alle miljoonaan kappaleeseen. Vaikka levy ei olekaan enää julkaistu 90-luvulla, tullaan se myöhemmmin ottamaan käsittelyyn ysäriblogissa! Alhaalla olevasta Spotify-linkistä voi kuunnella "The fat of the land"-albumia. The Prodigy - The Fat Of The Land (1997) Lähteet: Wikipedia MM - Music and Media IFPI Sverigetopplistan Billboard magazine
Multikansallinen poikabändi Worlds Apart nousi villitsemään teinityttömassoja 90-luvun puolessavälissä hetkeksi aikaa ympäri Eurooppaa. Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa "Together" jo vuonna 1994, ja käväisi jopa Ison-Britannian albumilistalla sijalla 88. Albumin sinkkujulkaisuista kaksi nousi Top-20 -hitiksi saarivaltiossa ja suunta näytti hyvältä.
Kakkosalbumi "Everybody" oli se albumi, jolla yhtye breikkasi monessa Euroopan maassa. Ensimmäisenä sinkkuna ulos saatiin albumin nimikkokappale, joka on hyvin vauhdikas, paikoin hieman dancepopimpaa Dj Boboa muistuttava veto. Single oli iso hitti erityisesti Ranskassa, jossa se ylsi sijalle 8. Toinen sinkku "Je te donne" oli Jean-Jacques Goldman ja Michael Jones - cover. Se pärjäsi levyn sinkuista parhaiten Euroopassa. Ranskassa se saavutti sijan 3 nousten hitiksi. Myös albumi rynni patonkimaan listaykköseksi ja myi nopeasti yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Worlds Apart -yhtyeen keskittyessä promotyöhön ja esiintymisiin Ranskassa se tuhosi hyvin alkaneen nousunsa Briteissä. Everybody-albumin yksikään sinkku ei sijoittunut Englannissa tai Irlannissa.
Moni yhtye ja artisti on joutunut keskittymään siihen maahan, missä sen musiikki breikkaa parhaiten. Worlds Apartin kohdalla se oli Ranska, jossa kundien musiikki kävi kaupaksi suorastaan ilmiöimäisen hyvin. Pian breikkaamisen jälkeen Euroopan suurin karkkien valmistaja Haribo aloitti bändin jäsenten näköisten makeisten tuottamisen. Yhtyeen loppuunmyydyllä konserttikiertueella heitä lämppäsivät mm. juuri aloittaneet Backstreet Boys ja N'Sync.
Worlds apart -yhtyeen suurin suosio kesti kuitenkin vain hetken aikaa. Jo seuraava albumi "Don't change" näytti pahasti alamäkeä. Se myi Euroopassa heikosti. Ranskassa kuitenkin saavutettiin vielä sija 3 albumilistalla ja saavutettiin platinaa (yli 300,000 kpl). Tuossa alhaalla Spotify-linkki, josta albumia voi kuunnella. Worlds Apart - Everybody (1996) Lähteet: Wikipedia MM - Music and Media Billboard magazine
Vuonna 2005 menehtynyt Kirsi Sirén, eli Kikka, nousi 80- ja 90-luvun vaihteessa sukkulan lailla suosioon. Kaupallinen debyyttisingle "Mä haluun viihdyttää" ja samanniminen albumi nostivat Kikan kertaheitolla koko kansan tietoon, ja platinamyynnit paukkuivat. Kaikesta menestyksestä huolimatta Kikan Suomessa ennennäkemättömän seksikäs ja rohkea tyyli herätti ihastuksen ohella myös paheksuntaa. Varsinkin uran alussa Kikkaa haukuttiin pelkäksi tuotteeksi, jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa tuotantoonsa, ja ettei nainen osaisi laulaa. Myöhemmin nämäkin ilkeät puheet alkoivat laantua. Kikan debyyttilevy sekä "Kiihkeät tuulet"-albumi myivät molemmat yli 70.000 kpl vuoteen 1992 mennessä. Albumien myyntilukemia ei ole päivitetty sitten vuoden 1992, ja on aivan aiheellista olettaa, että varmasti jo lähellä 100,000 kappaleen myyntiä ollaan.
Kikka oli saavuttanut jo ennen vuoden 1990 Syksyn sävel -kisaa monta hittiä, jotka soivat radiossa paljon. Jopa niin paljon, että Radiolistan kymmenen kärkeen murtautuneita oli kertynyt jo kolme. Lokakuussa julkaistu "Sukkula Venukseen"-single pärjäsi Syksyn sävel-kisassa kolmannelle sijalle, mutta siitä tuli koko kisan suurin kaupallinen hitti, ja sitä pidetään Kikan signature-songina. Kappale soi pitkälle kevääseen 1991 nousten myös radiolistan sijalle 3.
Kolmas albumi "Kikka 3" (tai "3") ilmestyi kauppoihin huhtikuussa 1991. Sen julkaisua vauhditettiin uudella singlellä "Onnen nainenkin silloin vasta saa". Kappale oli ensimmäinen suomalainen naisräppiä sisältävä julkaisu. Biisistä tuli aito nuorisohitti ja se nousi sinkkulistan sijalle 18. Radiolistalla Kikka rynni uransa parhaalle sijalle 2. Albumi alkaa energisellä Onnen nainen -sinkulla ja siitä siirrytään hillitympään tunnelmaan "Hento nainen"-kappaleessa. Kappale on suoraviivaisinta antia albumilla, mutta se toimii hyvin. Välillä kuullaan mukaansatempaavaa "vislausta", joka antaa kappaleelle omaperäisyyttä. Kolmas raita "Se sattuu" on varmastikin yksi Kikan legendaarisimmista albumiraidoista. Se on niin musiikkitaustaltaan kuin kaikilta muiltakin osilta todella tarttuva. Välissä kuultava ai ai -kohta antaa kappaleelle lopullisen viehätysvoimansa. Neljäs raita on tuttu "Sukkula Venukseen" ja viidentenä raitana kuullaan hieman "Hento nainen"-kappaletta muistuttava "Lainassa vain", mutta se ei ole yhtä vetovoimainen.
Kuudes kappale "Soita kelloain" on suomenkielinen Anita Ward -cover ja toimii albumilla oikein hyvin. Kappale voi tällaisenaan villitä kuulijan väliosissa laulamaan taustojakin. "Geisha mä olen sun" kuullaan myös Onnen nainen -sinkun B-puolella ja se on albumin todellinen superhelmi. Se on niin tarttuvaa Kikkaa kuin vain mahdollista, ja kamppailee aivan helposti paikasta Kikan Top-3 -kappaleissa. Välit, kertosäe, musiikkitausta ja vokaalit ovat oikein loistavassa iskussa. Tämän jälkeen kuultavat "Onnen matka" ja "Kuuma linja" toimivat myös oikein hyvin. Albumin lopettaa "Kun rakkaus loppuu"-niminen balladi, jota varmasti moni pitää Kikan parhaana slovarina "Rakkauden talo"-sinkun ohella.
"Kikka 3" oli albumina kahdesta aiemmasta hieman poikkeava. Se oli selvästi kehittynyt artistinäkökulmasta, Kikan laulaminen oli rohkeampaa ja albumin tuotanto ei enää nojannut samalla tavalla kasaridiskoon kuin kaksi aiempaa. Albumia voisi kuvailla parhaiten sanalla rouhea. Joka tapauksessa albumi oli kaupallinen täysosuma jälleen. Levy kelpasi myös trendikkäissä nuorisopainotteisissa "listaliikkeissä" kansalle ja nousi albumilistan sijalle 6. Se myi yli 60.000 kappaletta vuoteen 1992 mennessä, ja saavutti Kikalle uransa kolmannen platinatunnustuksen. Albumia voi kuunnella alla olevasta Spotify -linkistä. Kikka : Kikka 3 (1991) Lähteet : Wikipedia IFPI Listablogi Nuorgam MM - Music and Media
90-luvulla eurodancebuumin jyllätessä maailmalla, Suomestakin nousi muutama menestynyt artisti ja yhtye myynti- ja radiolistoille. Kaksi oli kuitenkin ylitse muiden. Aikakoneen hallitessa suveneerisesti genreä, sen kovimmaksi vastukseksi nousi toiseksi menestyneintä dancea tehnyt Movetron-niminen trio. Aikakone ja Movetron tekivät melko samantyylistä musiikkia ainakin ensimmäisillä albumeillaan. Myöhemmin Aikakoneen seikkailtua eri genreissä, Movetron pysyi uskollisena suomidancelle. Se varmastikin on ollut bändin vahvuus, ainakin miettiessä miten materiaali kelpaa 2010-luvulla ysärifaneille.
Movetron-yhtyeen muodostivat dj-hommiakin tehnyt Jukka Tanttari, Kolmas nainen -yhtyeen alkuperäinen kitaristi Timo Löyvä, sekä karaokekisasta vokalistiksi bongattu kihniöläinen, nyt jo yli 20 vuotta Tampereella vaikuttava Päivi Lepistö. Movetron julkaisi ensimmäisen sinkkunsa jo kesällä 1994. Se kantoi nimeä "Valkoinen valhe" ja sen soidessa ensi kertaa Radiomafiassa juontajat totesivat Taikapeilin saaneen vastuksen. Kappale oli vielä hyvin kaukana menestyksekkäästä Movetron-soundista, mutta varsin mukava ensijulkaisu. Kansa ei ajatellut kuitenkaan asiaa näin. Muutaman sadan kappaleen myynti, eikä tilanne näyttänyt hyvältä.
Trio oli itseasiassa jo lyömässä pillejä pussiin, mutta päätti, että koetetaan vielä yhdellä sinkulla. Movetron äänitti "Romeo ja Julia"-kappaleen ja Timo kiikutti sen Polydor-levy-yhtiöön Gugi Kokljusckinin kuultavaksi. Gugi ei ihastunut kappaleen räikeään sovitukseen ja näytti siltä, että yhtiö ei pitäisi lupauksiaan sovituista julkaisuista. Timo ilmoitti, että yhtye julkaisee kappaleen muuta kautta. Kuusi tuntia myöhemmin Gugi kuitenkin soittaa perään ja sanoo, että tehdään tästä nyt kuitenkin julkaisu. Single upposi kansaan kuin veitsi voihin. Sinkku ylsi myyntilistan kakkoseksi ja Rumba Top-50 hittiä -listan ykköseksi. Single pysyi lähes neljä kuukautta myyntilistoilla ja myi niin hurjan määrän, että yhtyeelle tuli kiire nauhoittaa täysipitkä albumi. Kolmikko arveli sen myyvän sinkun imussa ainakin 10,000 kappaletta. Ennen albumia saatiin vielä yksi sinkku pohjustamaan julkaisua. "Ristinolla" nousi vappuna -95 Suomen sinkkulistan ykköseksi kahdeksi viikoksi ja villitsi bailukansaa. Alunperin soitettiin Original Mix -versiota, mutta sittemmin hieman Nirvana-tyylisen kitarariffin sisältävä Grunge Mix valloitti diskot.
Toukokuussa "Romeo ja Julia"-albumi näki päivänvalon. Se nousi heti albumilistan sijalle 7 ja seuraavalla viikolla paalupaikalle, jota piti kaksi viikkoa. Albumi myi syksyyn mennessä platinaa ja siitä julkaistiin muutaman remix-version sekä täysin uuden kappaleen, "Rakkauden tähti", sisältävä painos. Levy sijoittui Top-40 -albumilistalla kaikenkaikkiaan 38 viikkoa ja myi lähes 100,000 kappaletta saavuttaen vielä tuplaplatinaa.
Elokuussa -95 julkaistiin albumin neljäs single. Hieman rock-orientoitunut balladi "Alla koivupuun" ylsi myyntilistan sijalle 10. Se herätti hieman paheksuntaa fanien eri leireissä, sillä se julkaistiin singleksi samaan aikaan kuin Aikakoneen "Alla vaahterapuun". Vaikka kappaleilla oli samantyyliset nimet, poikkesivat ne toisistaan paljon niin tyylillisesti kuin teksteiltään. Aikoneen "Vaahterapuussa" on kevyt teksti kertoen kuumasta kesärakkaudesta, kun taas Movetronin "Koivupuu" kertoo petturista, joka törkeästi katosi. Hittejä molemmat. Vielä loppuvuodesta sinkuksi saatiin hieman vielä tuntematonta Aquaa muistuttava "Rakkauden tähti". Se oli jälleen takuuvarmaa Movetronia. Fanien ei tarvinnut pettyä. BPM oli nopea ja Päivit vokaalit ovat kirkkaat ja kertosäe erittäin tarttuva. Albumin aloittava "Intro" on hieman hämmentävä. Ainakin aikoinaan kasettia kuunnellessa kuulija luuli kasetin leikkaavan kiinni. "Intro" sisältää mongertavia soundeja ja hieman salamavalojen räiskettä muistuttavia ääniä. Sitä seuraa heti yhtyeen hulluin kappale ikinä, nimeltään "Mitä mielessä liikkuu". Se julkaistiin radiopromoksi myöhemmin. 145 BPM lasissa se jättää taakseen vain glitter-vanan ja saisi kilpikonnankin lempimään diskopalloa. Sen uaa-iu-iu-au -vokalisointi kertosäkeessä saa naurunremakat ilmoille ja osoittaa, että Movetron ei ota itseään turhan vakavasti.
Hieman rauhallisemmat dancepop-kappaleet "Eden" ja parisuhdeväkivaltaan viittava "4-rivinen" ovat aivan sinkkujen veroisia makupaloja. Laukkaava "Nousin kyytiin" hakkaa tahtia 132 BPM ja on levyn legendaarisimpia hetkiä. Tuotakin nopeampaa materiaalia kuullaan kun teknojyrät "7.aalto" sekä "Santa Maria" saadaan eetteriin. Noissa BPM nousee lukemiin 160 ja 161. Biisit jytäävät niin että tukka lähtee. Aikakonetta ja Movetronia verrattiin yhtenään toisiinsa 90-luvulla, ja ainakin median osalta kilpailuasetelmaa oli. Aikakone oli selvästi radioiden lemmikki. Kun edellämainittu saavutti debyyttilevyltä neljä Top-10 -hittiä radioon, Movetronin saldo oli nolla. Movetron kuitenkin hakkasi Aikakoneen tanssilattialla selvästi. Tuskinpa tuolla mitään väliä oli, sillä molempien levyt pitivät platinarajoja pilkkanaan ja saivat Suomen tanssikansan hurmioon. Aikoinaan Movetronille kerrottiin levy-yhtiöstä, että nauttikaa suosiostanne nyt, kolmen vuoden päästä teitä ei muista kukaan. Eipä niin. Yhtyeen keikkasuosio on edelleen huipussaan. Bailukansa tietää, että kun Movetron on paikalla saa tampata ja laulaa mukana. Yhtye julkaisee tasaisin väliajoin uuden singlen, ja sillä on edelleen kuukausittain isot kuuntelijamäärät Spotifyssa. Vanhoja kappaleita veivataan 100,000x/kk. Uusista (2016) julkaisuista "Nyt on jatkot"-kappaletta on kuunneltu Spotifyssa yli 2 miljoonaa kertaa ja yhtye saavuttikin sillä striimikultaa! Onneksi hyvällä musiikilla ei ole parasta ennen -päiväystä. Movetron julkaisi juuri sopivasti uuden dramaattisen ja koskettavan "Uni" nimisen singlen musiikkivideon kera joten se on tässä vielä bonuksena.
Legendaarista debyyttilevyä voipi fiilistellä myös alla olevasta Spotify-linkistä. Movetron : Romeo ja Julia PLATINAPAINOS (1995) Lähteet: IFPI Sisältää hitin - Timo Pennanen Listablogi Wikipedia movetron.fi Yle Areena - Timo Löyvän haastattelu.
90-luvulla eurodance oli ympäri maailman yksi suurimmista ja menestyneimmistä genreistä. Maailmalta puski Suomeenkin todella hyvin myyvää listakauraa niin Saksasta, Itävallasta, Italiasta kuin Ruotsistakin. Eurodancen kulta-aikaan vuonna 1995 suomalaisen eurohumpan julkaiseminen oli kuitenkin vähäistä. Yrittäjiä toki oli, mutta laihoin tuloksin. Ainostaan CatCat, Taikapeili ja Hausmylly olivat nousseet isoiksi nimiksi Suomessa, mutta mikään näista ei edustanut puhdasta eurodancea sanan varsinaisessa merkityksessä. Vuonna 1995 Suomessa kuitenkin liikuttiin suurissa vesissä. Nimittäin tuona vuonna meillä jättimenestykseen nousi kaksi yhtyettä. Aikakone ja Movetron. Nämä kaksi yhtyettä olivat suomidancen airut ja jättivät muut yrittäjät kauas taakseen. Molempien yhtyeiden debyyttialbumit ovat legendaarisia, ja kiistaton osa suomalaista pop-historiaa. Sitä ei kukaan voi kiistää.
Aikakone aloitti alunperin triona, mutta levy-yhtiölle ei kelvannut pelkästään Veran laulutaidot, ja pääasiallisen lauluntekijän Maki Kolehmaisen löydettyä päävokalistiksi Sani Aartelan, homma alkoi rullata. Nelikko julkaisi debyyttisinkkunsa keväällä -95 ja sai heti hitin. "Tähtikaaren taa"-sinkku nousi radiolistan sijalle 6 ja ylsi myös myyntilistan sijalle 10. Onnistumisen jälkeen julkaistiin kesäksi uusi single "Taas saan lentää", joka oli reipasta suomidancea. Sen kuulija saa nauttia persoonallisesta Sanin ulosannista, joka oli suuri osa Aikakoneen menestyksen saloista. Single ei mennyt aivan yhtä hienosti läpi kuin ensijulkaisu. Kuitenkin sinkkulistan sija 15 irtosi. Loppukesästä kolmas sinkku, "Alla vaahterapuun", oli Aikakoneen lopullinen läpimurto. Se rynni Rumba Top-50- ja radiolistan ykköseksi ja oli kiistatta vuoden suurimpia hittejä. Kappaleeseen kuvattiin myös hulvattoman hauska ja värikäs musiikkivideo, jota esitettiin mm. Lista Top-40:ssä ja Jyrki-ohjelmassa.
"Vaahterapuuta" suuremmaksi hitiksi nousi syyskuussa julkaistulta täyspitkältä albumilta kuitenkin Aikakoneen kenties tunnetuin kappale, "Odota". Se ei noussut edellisen sinkun tavoin radiolistan ykköseksi, mutta ylsi sijalle 5, ja raikasi diskoissa ja klubeilla ympäri maan. "Tähtikaaren taa"-albumi myi nopeasti kultaa ja viimein tammikuussa -96 ylsi viikoksi maamme myydyimmäksi albumiksi. Tätä ennen se oli ollut Top-10:ssä kuukausitolkulla. Helmikuussa -96 albumilta julkaistiin vielä viides singlejulkaisu, "Matkustanut oon", jossa vokaalivastuun ottaa ryhmän miesjäsen Alex. Alex on ollut aina kuulijoita jakava ääni. Todella persoonallinen laulaja varmastikin, näin voidaan sanoa. Ehkä hieman korkea ulosanti ei miellytä aivan kaikkia kuulijoita. Hitti kappale kuitenkin oli ja radiolistalla kuudes.
Aikakoneen albumi on "Introa" ja "Outroa" myöten täyttä asiaa. Ainoastaan yksi kappale raastaa hermoja ja on jäänyt yhtyeen diskografiassa hieman hylkiöksi. Alexin esittämä balladi "Pikkulintu" on varmasti ollut paperilla kaunis ajatus, mutta levyllä nolostuttava ja hieman tekotaiteellinen esitys. Mutta väliäkö tuolla, koska muu levy on kovinta suomalaista dancea kuin olla ja voi. Legendaaristen sinkkujen seuraksi levyltä löytyy mm. "Rakkauslaulu", joka saa kuulijan takuuvarmalle hyvälle tuulelle. Se on tanssittanut limudiskoissa nuorisoa aikoinana kovastikin. Biisissä on käytetty hienoja kiertoefektejä, jotka antavat sille enemmän persoonaa kuin perusdancekappaleelle. Kertosäe on vastustamattoman suloinen. Tällaisia tekstejä saisi olla Aikakoneen diskografiassa enemmänkin. Levyn suurin timantti on kuitenkin sen kymmenes raita "Enemmän". Se on aikakoneen paras kappale ja toivottavaa olisi, että se löydettäisiin uudestaan esille. Monissa ysäriohjelmissa harmillisesti keskitytään aina Aikakoneen osalta kahteen tai kolmeen suurimpaan hittiin, vaikka tällainenkin leka olisi tarjolla. Kappaleessa on kaikki elementit kohdallaan. Tarttuva sävellys, loistavat sanat ja saumaton tuotanto. Kappaleen nopea pianomelodia suorastaan rokkaa. Viimeistään tämä kappale näytti sen, että Maki Kolehmaisesta tulisi suomalaisen pop-musiikin johtohahmoja ja popin kummisetä.
"Taas saan lentää" ja "Tähtikaaren taa" -kappaleista kuullaan myös levyn lopussa ajan henkeen sopivasti erityyliset remiksit. Harmillisesti "Odota"-singlen loistavaa Captain Remixiä ei sisällytetty albumiin, vaikka se julkaistiin samaan aikaan kuin täyspitkä albumi, eli syyskuussa 1995. Aikakone oli kaikilla mahdollisilla tavoilla oikeaan aikaan liikkellä. 90-luvun laman kourissa kärvistellyt Suomi halusi kuunneltavaksi helppoa ja iloista musiikkia. Ja juuri sitä Aikakone tarjosi heille. Lähin vertailukohde on varmastikin suosion puolesta 80-luvulla teinejä villinnyt Dingo. Molempien yhtyeiden aikaansaama hysteria oli melkolailla samaa luokkaa. "Tähtikaaren taa"-levy myi vuoden 1996 loppuun mennessä triplaplatinaa (120,000 kpl), mutta on kelvannut kansalle senkin jälkeen. Nykyään kokonaismyynti alkaa lähennellä 135 000 kappaletta. Levyä voi kuunnella alla olevan Spotify-linkin kautta. Aikakone : Tähtikaaren Taa (1995) Lähteet Suosikki IFPI Wikipedia Sisältää hitin - Timo Pennanen Listablogi
