Vuonna 2005 menehtynyt Kirsi Sirén, eli Kikka, nousi 80- ja 90-luvun vaihteessa sukkulan lailla suosioon. Kaupallinen debyyttisingle "Mä haluun viihdyttää" ja samanniminen albumi nostivat Kikan kertaheitolla koko kansan tietoon, ja platinamyynnit paukkuivat. Kaikesta menestyksestä huolimatta Kikan Suomessa ennennäkemättömän seksikäs ja rohkea tyyli herätti ihastuksen ohella myös paheksuntaa. Varsinkin uran alussa Kikkaa haukuttiin pelkäksi tuotteeksi, jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa tuotantoonsa, ja ettei nainen osaisi laulaa. Myöhemmin nämäkin ilkeät puheet alkoivat laantua. Kikan debyyttilevy sekä "Kiihkeät tuulet"-albumi myivät molemmat yli 70.000 kpl vuoteen 1992 mennessä. Albumien myyntilukemia ei ole päivitetty sitten vuoden 1992, ja on aivan aiheellista olettaa, että varmasti jo lähellä 100,000 kappaleen myyntiä ollaan.
Kikka oli saavuttanut jo ennen vuoden 1990 Syksyn sävel -kisaa monta hittiä, jotka soivat radiossa paljon. Jopa niin paljon, että Radiolistan kymmenen kärkeen murtautuneita oli kertynyt jo kolme. Lokakuussa julkaistu "Sukkula Venukseen"-single pärjäsi Syksyn sävel-kisassa kolmannelle sijalle, mutta siitä tuli koko kisan suurin kaupallinen hitti, ja sitä pidetään Kikan signature-songina. Kappale soi pitkälle kevääseen 1991 nousten myös radiolistan sijalle 3.
Kolmas albumi "Kikka 3" (tai "3") ilmestyi kauppoihin huhtikuussa 1991. Sen julkaisua vauhditettiin uudella singlellä "Onnen nainenkin silloin vasta saa". Kappale oli ensimmäinen suomalainen naisräppiä sisältävä julkaisu. Biisistä tuli aito nuorisohitti ja se nousi sinkkulistan sijalle 18. Radiolistalla Kikka rynni uransa parhaalle sijalle 2. Albumi alkaa energisellä Onnen nainen -sinkulla ja siitä siirrytään hillitympään tunnelmaan "Hento nainen"-kappaleessa. Kappale on suoraviivaisinta antia albumilla, mutta se toimii hyvin. Välillä kuullaan mukaansatempaavaa "vislausta", joka antaa kappaleelle omaperäisyyttä. Kolmas raita "Se sattuu" on varmastikin yksi Kikan legendaarisimmista albumiraidoista. Se on niin musiikkitaustaltaan kuin kaikilta muiltakin osilta todella tarttuva. Välissä kuultava ai ai -kohta antaa kappaleelle lopullisen viehätysvoimansa. Neljäs raita on tuttu "Sukkula Venukseen" ja viidentenä raitana kuullaan hieman "Hento nainen"-kappaletta muistuttava "Lainassa vain", mutta se ei ole yhtä vetovoimainen.
Kuudes kappale "Soita kelloain" on suomenkielinen Anita Ward -cover ja toimii albumilla oikein hyvin. Kappale voi tällaisenaan villitä kuulijan väliosissa laulamaan taustojakin. "Geisha mä olen sun" kuullaan myös Onnen nainen -sinkun B-puolella ja se on albumin todellinen superhelmi. Se on niin tarttuvaa Kikkaa kuin vain mahdollista, ja kamppailee aivan helposti paikasta Kikan Top-3 -kappaleissa. Välit, kertosäe, musiikkitausta ja vokaalit ovat oikein loistavassa iskussa. Tämän jälkeen kuultavat "Onnen matka" ja "Kuuma linja" toimivat myös oikein hyvin. Albumin lopettaa "Kun rakkaus loppuu"-niminen balladi, jota varmasti moni pitää Kikan parhaana slovarina "Rakkauden talo"-sinkun ohella.
"Kikka 3" oli albumina kahdesta aiemmasta hieman poikkeava. Se oli selvästi kehittynyt artistinäkökulmasta, Kikan laulaminen oli rohkeampaa ja albumin tuotanto ei enää nojannut samalla tavalla kasaridiskoon kuin kaksi aiempaa. Albumia voisi kuvailla parhaiten sanalla rouhea. Joka tapauksessa albumi oli kaupallinen täysosuma jälleen. Levy kelpasi myös trendikkäissä nuorisopainotteisissa "listaliikkeissä" kansalle ja nousi albumilistan sijalle 6. Se myi yli 60.000 kappaletta vuoteen 1992 mennessä, ja saavutti Kikalle uransa kolmannen platinatunnustuksen. Albumia voi kuunnella alla olevasta Spotify -linkistä. Kikka : Kikka 3 (1991) Lähteet : Wikipedia IFPI Listablogi Nuorgam MM - Music and Media
90-luvulla eurodancebuumin jyllätessä maailmalla, Suomestakin nousi muutama menestynyt artisti ja yhtye myynti- ja radiolistoille. Kaksi oli kuitenkin ylitse muiden. Aikakoneen hallitessa suveneerisesti genreä, sen kovimmaksi vastukseksi nousi toiseksi menestyneintä dancea tehnyt Movetron-niminen trio. Aikakone ja Movetron tekivät melko samantyylistä musiikkia ainakin ensimmäisillä albumeillaan. Myöhemmin Aikakoneen seikkailtua eri genreissä, Movetron pysyi uskollisena suomidancelle. Se varmastikin on ollut bändin vahvuus, ainakin miettiessä miten materiaali kelpaa 2010-luvulla ysärifaneille.
Movetron-yhtyeen muodostivat dj-hommiakin tehnyt Jukka Tanttari, Kolmas nainen -yhtyeen alkuperäinen kitaristi Timo Löyvä, sekä karaokekisasta vokalistiksi bongattu kihniöläinen, nyt jo yli 20 vuotta Tampereella vaikuttava Päivi Lepistö. Movetron julkaisi ensimmäisen sinkkunsa jo kesällä 1994. Se kantoi nimeä "Valkoinen valhe" ja sen soidessa ensi kertaa Radiomafiassa juontajat totesivat Taikapeilin saaneen vastuksen. Kappale oli vielä hyvin kaukana menestyksekkäästä Movetron-soundista, mutta varsin mukava ensijulkaisu. Kansa ei ajatellut kuitenkaan asiaa näin. Muutaman sadan kappaleen myynti, eikä tilanne näyttänyt hyvältä.
Trio oli itseasiassa jo lyömässä pillejä pussiin, mutta päätti, että koetetaan vielä yhdellä sinkulla. Movetron äänitti "Romeo ja Julia"-kappaleen ja Timo kiikutti sen Polydor-levy-yhtiöön Gugi Kokljusckinin kuultavaksi. Gugi ei ihastunut kappaleen räikeään sovitukseen ja näytti siltä, että yhtiö ei pitäisi lupauksiaan sovituista julkaisuista. Timo ilmoitti, että yhtye julkaisee kappaleen muuta kautta. Kuusi tuntia myöhemmin Gugi kuitenkin soittaa perään ja sanoo, että tehdään tästä nyt kuitenkin julkaisu. Single upposi kansaan kuin veitsi voihin. Sinkku ylsi myyntilistan kakkoseksi ja Rumba Top-50 hittiä -listan ykköseksi. Single pysyi lähes neljä kuukautta myyntilistoilla ja myi niin hurjan määrän, että yhtyeelle tuli kiire nauhoittaa täysipitkä albumi. Kolmikko arveli sen myyvän sinkun imussa ainakin 10,000 kappaletta. Ennen albumia saatiin vielä yksi sinkku pohjustamaan julkaisua. "Ristinolla" nousi vappuna -95 Suomen sinkkulistan ykköseksi kahdeksi viikoksi ja villitsi bailukansaa. Alunperin soitettiin Original Mix -versiota, mutta sittemmin hieman Nirvana-tyylisen kitarariffin sisältävä Grunge Mix valloitti diskot.
Toukokuussa "Romeo ja Julia"-albumi näki päivänvalon. Se nousi heti albumilistan sijalle 7 ja seuraavalla viikolla paalupaikalle, jota piti kaksi viikkoa. Albumi myi syksyyn mennessä platinaa ja siitä julkaistiin muutaman remix-version sekä täysin uuden kappaleen, "Rakkauden tähti", sisältävä painos. Levy sijoittui Top-40 -albumilistalla kaikenkaikkiaan 38 viikkoa ja myi lähes 100,000 kappaletta saavuttaen vielä tuplaplatinaa.
Elokuussa -95 julkaistiin albumin neljäs single. Hieman rock-orientoitunut balladi "Alla koivupuun" ylsi myyntilistan sijalle 10. Se herätti hieman paheksuntaa fanien eri leireissä, sillä se julkaistiin singleksi samaan aikaan kuin Aikakoneen "Alla vaahterapuun". Vaikka kappaleilla oli samantyyliset nimet, poikkesivat ne toisistaan paljon niin tyylillisesti kuin teksteiltään. Aikoneen "Vaahterapuussa" on kevyt teksti kertoen kuumasta kesärakkaudesta, kun taas Movetronin "Koivupuu" kertoo petturista, joka törkeästi katosi. Hittejä molemmat. Vielä loppuvuodesta sinkuksi saatiin hieman vielä tuntematonta Aquaa muistuttava "Rakkauden tähti". Se oli jälleen takuuvarmaa Movetronia. Fanien ei tarvinnut pettyä. BPM oli nopea ja Päivit vokaalit ovat kirkkaat ja kertosäe erittäin tarttuva. Albumin aloittava "Intro" on hieman hämmentävä. Ainakin aikoinaan kasettia kuunnellessa kuulija luuli kasetin leikkaavan kiinni. "Intro" sisältää mongertavia soundeja ja hieman salamavalojen räiskettä muistuttavia ääniä. Sitä seuraa heti yhtyeen hulluin kappale ikinä, nimeltään "Mitä mielessä liikkuu". Se julkaistiin radiopromoksi myöhemmin. 145 BPM lasissa se jättää taakseen vain glitter-vanan ja saisi kilpikonnankin lempimään diskopalloa. Sen uaa-iu-iu-au -vokalisointi kertosäkeessä saa naurunremakat ilmoille ja osoittaa, että Movetron ei ota itseään turhan vakavasti.
Hieman rauhallisemmat dancepop-kappaleet "Eden" ja parisuhdeväkivaltaan viittava "4-rivinen" ovat aivan sinkkujen veroisia makupaloja. Laukkaava "Nousin kyytiin" hakkaa tahtia 132 BPM ja on levyn legendaarisimpia hetkiä. Tuotakin nopeampaa materiaalia kuullaan kun teknojyrät "7.aalto" sekä "Santa Maria" saadaan eetteriin. Noissa BPM nousee lukemiin 160 ja 161. Biisit jytäävät niin että tukka lähtee. Aikakonetta ja Movetronia verrattiin yhtenään toisiinsa 90-luvulla, ja ainakin median osalta kilpailuasetelmaa oli. Aikakone oli selvästi radioiden lemmikki. Kun edellämainittu saavutti debyyttilevyltä neljä Top-10 -hittiä radioon, Movetronin saldo oli nolla. Movetron kuitenkin hakkasi Aikakoneen tanssilattialla selvästi. Tuskinpa tuolla mitään väliä oli, sillä molempien levyt pitivät platinarajoja pilkkanaan ja saivat Suomen tanssikansan hurmioon. Aikoinaan Movetronille kerrottiin levy-yhtiöstä, että nauttikaa suosiostanne nyt, kolmen vuoden päästä teitä ei muista kukaan. Eipä niin. Yhtyeen keikkasuosio on edelleen huipussaan. Bailukansa tietää, että kun Movetron on paikalla saa tampata ja laulaa mukana. Yhtye julkaisee tasaisin väliajoin uuden singlen, ja sillä on edelleen kuukausittain isot kuuntelijamäärät Spotifyssa. Vanhoja kappaleita veivataan 100,000x/kk. Uusista (2016) julkaisuista "Nyt on jatkot"-kappaletta on kuunneltu Spotifyssa yli 2 miljoonaa kertaa ja yhtye saavuttikin sillä striimikultaa! Onneksi hyvällä musiikilla ei ole parasta ennen -päiväystä. Movetron julkaisi juuri sopivasti uuden dramaattisen ja koskettavan "Uni" nimisen singlen musiikkivideon kera joten se on tässä vielä bonuksena.
Legendaarista debyyttilevyä voipi fiilistellä myös alla olevasta Spotify-linkistä. Movetron : Romeo ja Julia PLATINAPAINOS (1995) Lähteet: IFPI Sisältää hitin - Timo Pennanen Listablogi Wikipedia movetron.fi Yle Areena - Timo Löyvän haastattelu.
90-luvulla eurodance oli ympäri maailman yksi suurimmista ja menestyneimmistä genreistä. Maailmalta puski Suomeenkin todella hyvin myyvää listakauraa niin Saksasta, Itävallasta, Italiasta kuin Ruotsistakin. Eurodancen kulta-aikaan vuonna 1995 suomalaisen eurohumpan julkaiseminen oli kuitenkin vähäistä. Yrittäjiä toki oli, mutta laihoin tuloksin. Ainostaan CatCat, Taikapeili ja Hausmylly olivat nousseet isoiksi nimiksi Suomessa, mutta mikään näista ei edustanut puhdasta eurodancea sanan varsinaisessa merkityksessä. Vuonna 1995 Suomessa kuitenkin liikuttiin suurissa vesissä. Nimittäin tuona vuonna meillä jättimenestykseen nousi kaksi yhtyettä. Aikakone ja Movetron. Nämä kaksi yhtyettä olivat suomidancen airut ja jättivät muut yrittäjät kauas taakseen. Molempien yhtyeiden debyyttialbumit ovat legendaarisia, ja kiistaton osa suomalaista pop-historiaa. Sitä ei kukaan voi kiistää.
Aikakone aloitti alunperin triona, mutta levy-yhtiölle ei kelvannut pelkästään Veran laulutaidot, ja pääasiallisen lauluntekijän Maki Kolehmaisen löydettyä päävokalistiksi Sani Aartelan, homma alkoi rullata. Nelikko julkaisi debyyttisinkkunsa keväällä -95 ja sai heti hitin. "Tähtikaaren taa"-sinkku nousi radiolistan sijalle 6 ja ylsi myös myyntilistan sijalle 10. Onnistumisen jälkeen julkaistiin kesäksi uusi single "Taas saan lentää", joka oli reipasta suomidancea. Sen kuulija saa nauttia persoonallisesta Sanin ulosannista, joka oli suuri osa Aikakoneen menestyksen saloista. Single ei mennyt aivan yhtä hienosti läpi kuin ensijulkaisu. Kuitenkin sinkkulistan sija 15 irtosi. Loppukesästä kolmas sinkku, "Alla vaahterapuun", oli Aikakoneen lopullinen läpimurto. Se rynni Rumba Top-50- ja radiolistan ykköseksi ja oli kiistatta vuoden suurimpia hittejä. Kappaleeseen kuvattiin myös hulvattoman hauska ja värikäs musiikkivideo, jota esitettiin mm. Lista Top-40:ssä ja Jyrki-ohjelmassa.
"Vaahterapuuta" suuremmaksi hitiksi nousi syyskuussa julkaistulta täyspitkältä albumilta kuitenkin Aikakoneen kenties tunnetuin kappale, "Odota". Se ei noussut edellisen sinkun tavoin radiolistan ykköseksi, mutta ylsi sijalle 5, ja raikasi diskoissa ja klubeilla ympäri maan. "Tähtikaaren taa"-albumi myi nopeasti kultaa ja viimein tammikuussa -96 ylsi viikoksi maamme myydyimmäksi albumiksi. Tätä ennen se oli ollut Top-10:ssä kuukausitolkulla. Helmikuussa -96 albumilta julkaistiin vielä viides singlejulkaisu, "Matkustanut oon", jossa vokaalivastuun ottaa ryhmän miesjäsen Alex. Alex on ollut aina kuulijoita jakava ääni. Todella persoonallinen laulaja varmastikin, näin voidaan sanoa. Ehkä hieman korkea ulosanti ei miellytä aivan kaikkia kuulijoita. Hitti kappale kuitenkin oli ja radiolistalla kuudes.
Aikakoneen albumi on "Introa" ja "Outroa" myöten täyttä asiaa. Ainoastaan yksi kappale raastaa hermoja ja on jäänyt yhtyeen diskografiassa hieman hylkiöksi. Alexin esittämä balladi "Pikkulintu" on varmasti ollut paperilla kaunis ajatus, mutta levyllä nolostuttava ja hieman tekotaiteellinen esitys. Mutta väliäkö tuolla, koska muu levy on kovinta suomalaista dancea kuin olla ja voi. Legendaaristen sinkkujen seuraksi levyltä löytyy mm. "Rakkauslaulu", joka saa kuulijan takuuvarmalle hyvälle tuulelle. Se on tanssittanut limudiskoissa nuorisoa aikoinana kovastikin. Biisissä on käytetty hienoja kiertoefektejä, jotka antavat sille enemmän persoonaa kuin perusdancekappaleelle. Kertosäe on vastustamattoman suloinen. Tällaisia tekstejä saisi olla Aikakoneen diskografiassa enemmänkin. Levyn suurin timantti on kuitenkin sen kymmenes raita "Enemmän". Se on aikakoneen paras kappale ja toivottavaa olisi, että se löydettäisiin uudestaan esille. Monissa ysäriohjelmissa harmillisesti keskitytään aina Aikakoneen osalta kahteen tai kolmeen suurimpaan hittiin, vaikka tällainenkin leka olisi tarjolla. Kappaleessa on kaikki elementit kohdallaan. Tarttuva sävellys, loistavat sanat ja saumaton tuotanto. Kappaleen nopea pianomelodia suorastaan rokkaa. Viimeistään tämä kappale näytti sen, että Maki Kolehmaisesta tulisi suomalaisen pop-musiikin johtohahmoja ja popin kummisetä.
"Taas saan lentää" ja "Tähtikaaren taa" -kappaleista kuullaan myös levyn lopussa ajan henkeen sopivasti erityyliset remiksit. Harmillisesti "Odota"-singlen loistavaa Captain Remixiä ei sisällytetty albumiin, vaikka se julkaistiin samaan aikaan kuin täyspitkä albumi, eli syyskuussa 1995. Aikakone oli kaikilla mahdollisilla tavoilla oikeaan aikaan liikkellä. 90-luvun laman kourissa kärvistellyt Suomi halusi kuunneltavaksi helppoa ja iloista musiikkia. Ja juuri sitä Aikakone tarjosi heille. Lähin vertailukohde on varmastikin suosion puolesta 80-luvulla teinejä villinnyt Dingo. Molempien yhtyeiden aikaansaama hysteria oli melkolailla samaa luokkaa. "Tähtikaaren taa"-levy myi vuoden 1996 loppuun mennessä triplaplatinaa (120,000 kpl), mutta on kelvannut kansalle senkin jälkeen. Nykyään kokonaismyynti alkaa lähennellä 135 000 kappaletta. Levyä voi kuunnella alla olevan Spotify-linkin kautta. Aikakone : Tähtikaaren Taa (1995) Lähteet Suosikki IFPI Wikipedia Sisältää hitin - Timo Pennanen Listablogi
