Pandora - Tell The World (1995)

90-luvulla tähteyteen nousseen Anneli Magnussonin (eli Pandoran) menestys oli melkoista lentoa, varsinkin Pohjoismaissa ja Japanissa. Ura nousi jyrkkään ylämäkeen heti ensimmäisellä sinkkujulkaisulla "Trust me", joka valloitti Euroopan listat ja myi hyvin Australiaa myöten. Sinkku oli vuoden 1993 myydyin Ruotsissa. Se johdatteli pari muutakin hittiä adjutantteinaan debyyttialbumin "One of a kind" myymään lähes 50,000 kpl. Suomessakin albumilta irtosi kaksi Top 5 -sinkkua, ja albumi rynni listan sijalle 2 myyden kultalevyn verran (20,000 kpl).

                                             

One of a kind -levyn menestyksen jälkeen Pandora ei jäänyt loikoilemaan paikoilleen. Toisen albumin tekeminen aloitettiin jo loppukesällä -94. Ensimmäinen maistiainen saatiin "Tell the world"-sinkun muodossa samaisena syksynä. Sinkku ampaisi Top 10:een myyntilistoilla Pohjoismaissa ja soi radioaalloilla myös Belgiassa ja Saksassa. Single on hieman Ace of Basen mieleen tuova popkappale, joka ei kuitenkaan ollut vielä se suurin jyrä albumilta.

Seuraavaa julkaisua, "Don´t you know", voidaan pitää Pandoran "signature songina". Europop nousi harvemmin radiolistoilla korkeille sijoille, sillä radiotoimittajat halveksivat monesti tyyliä kaupallisena ja röyhkeänä. "Don't you know" oli kuitenkin poikkeus. Se ampaisi Euroopassa monella dancemusiikkia vierastaneella kanavalla tehosoittoon ja nousi myös meillä Suomessa Radiolistan sijalle 9. Myös video sai soittoaikaa, onhan se yksi Pandoran hienoimmista. Pandora nähdään esiintymässä klubilla räppärinsä kera, ja tanssityttöjen virkaa toimittaa tällä kertaa drag-artistien armeija.

Albumi "Tell the world" julkaistiin Euroopassa helmikuussa 1995 ja se sai hyviä arvosteluja. Suomi hurahti albumiin oikein kunnolla. Se myi vuoden loppuun mennessä lähes 65,000 kpl ja piti platinarajoja pilkkanaan. Vertailun vuoksi Pet Shop Boysin lopullinen läpimurtoalbumi "Actually" myi 80-luvulla suurinpiirtein saman määrän. Menestys Pohjoismaissa alkoi olla Pandoralle jo tuttua kauraa, mutta alkuvuodesta -96 jyrähti isosti myös Japanissa. "Don't you know" ja albumin kolmas sinkku "The naked sun" levisivät kulovalkean lailla Aasian markkinoilla. Radiot ja TV olivat täynnä Pandoraa, levy myi kuin häkä (lähes miljoona kpl). Anneli huomasi että kyseinen vuosi tulisi menemään Japanin markkinoilla promokeikkaa tehden ja faneja tavaten.

Suomessa Tell the world -albumista julkaistiin kesällä -95 myös uusintapainos, jossa mukana oli erillinen sinkkujulkaisu "One of us", cover Abba-klassikosta vuodelta 1981. Se oli ajalleen hyvin tyypillinen tuotannollisilta elementeiltään. Single oli jälleen hitti Euroopassa. Suomessa se nousi singlelistan ykköseksi kolmeksi viikoksi. Kyseessä oli Pandoran toinen listaykkönen Suomessa - ja toistaiseksi viimeinen.

Albumin promoaminen monessa Euroopan maassa jäi hieman vaiheeseen kun jättimenestys Aasiassa yllätti artistin. Pandora-kuumeen riehuessa edellinen albumi "One of a kind" julkaistiin Japanissa myös 1996. Siellä se myi "Tell the worldin" imussa hienosti 200,000 kappaletta.

Albumi on kestänyt hienosti ajan hammasta. Tarttuvuus on huipussaan ja monia sen kappaleita Anneli esittää edelleen keikoillaan. Mahtaa olla niin, että mimmi ei ole koskaan jättänyt keikaltaan pois ainakaan Don´t you know -klassikkoaan. Albumilla tuotanto on ruotsalaiseen tapaan hienoa ja tarkkaa jälkeä. Se on vahva kokonaisuus, josta kielii myös se, että esimerkiksi kappaleet "Don´t let me" ja "Work" eivät ole jääneet vain albumiraidoiksi, vaan ovat fanien keskuudessa aivan sinkkujen veroisia europop-anthemeita.

Vaikka levyllä kuullaan räppiä ja se on enemmän eurodancea kuin poppia, olivat sen soundit jo menneet edellisestä levystä eteenpäin ja artisti itsekin kasvanut varmemmaksi voimanaiseksi.

Seuraavalla albumilla, osuvasti nimetty "Changes", Pandora jättäisi räppärit lähes kokonaan pois ja hioisi tuotantotiiminsä kanssa soundin huippuun. Hän on kasvanut tulkitsijana uusiin sfääreihin ja nousee viimein listakärkeen myös Australiassa. Tähän albumiin palaamme blogissa myöhemmässä vaiheessa, mutta nyt tuossa vielä linkitys Spotifyyn jossa voi fiilistellä 
"Tell the world" albumia uudestaan ja uudestaan.

Pandora - Tell The World (1995)

Lähteet:
Sverigetopplistan
MM - Music & Media
Billboard
IFPI
Suosikki

E-Type - Last Man Standing (1998)

Retropenun ysärit -blogin aloittaa itseoikeutetusti ruotsalaisen eurodancen kiistaton ykkösnimi E-Type. Hänen kolmas studioalbuminsa "Last man standing" täyttää (27.11) pyöreitä vuosia.

90-luvun tunnistettavimmista ja menestyneimmistä musiikkityyleistä oli kiistatta eurodance. E-Type oli genren pitkäikäisimpiä lista-artisteja.
Kun E-Type aloitti työstämään kolmatta albumiaan oli miehellä takanaan jo liuta hittejä Euroopassa, sekä kaksi varsin hyvin myynyttä albumia. Sinkut, kuten "Set the world on fire", "This is the way" ja "Russian lullaby" olivat ottaneet tuulta alleen hienosti mm. Ranskassa, Alankomaissa, Tanskassa ja miehen kotimaassa Ruotsissa. Meillä Suomessa E-Type oli mainstream-yleisölle vielä varsin vieras artisti. Tämä kaikki tulisi muuttumaan kolmannen albumijulkaisun myötä.

Ensimmäinen maistiainen tulevalta albumilta saatiin heinäkuussa 1998 "Angels crying"-singlen muodossa. Se nousi nopeasti hitiksi Euroopassa, eikä vähiten tiuhaan MTV:llä esitetyn Perjantai 13. päivä -kauhuelokuvaklassikkoon perustuvan musiikkivideonsa ansiosta. Radiot olivat Suomessa vielä paria nuorisokanavaa lukuunottamatta nihkeitä E-Typen esittämää musiikkia kohtaan, mutta jotain oli jo liikahtanut isosti. Albumia alettiin odottaa kovalla innolla.

Toinen single, "Here I go again", ampaisi nopeasti listaykköseksi niin Suomessa kuin Ruotsissakin saatuaan julkaisun marraskuun alussa 1998. Musiikkivideo oli jälleen kauhuelokuvaan pohjautuva, ja se pyöri MTV:llä vieläkin tiuhempaan kuin edellinen sinkku. Tällä kertaa käsittelyssä oli toinen 80-luvun kauhuklassikko, "Poltergeist". Muutamissa lehdissä puhuttiin Here i go again -sinkun julkaisun jälkeen jo E-Type-hysteriasta. Albumin odotukset nousivat maksimiin.

"Last man standing" julkaistiin viimein 27.11.1998 pohjoismaissa ja muualla Euroopassa joulukuussa. Kriitikot jakautuivat selkeästi kahteen leiriin. Albumia ylistettiin ja toisaalla haukuttiin, mutta tuossa vaiheessa arvostelijoiden mielipiteillä ei ollut mitään väliä.
E-Type oli uransa kaupallisessa huipennuksessa. Levy myi Ruotsissa ennakkoon platinaa, Suomessa se ampaisi suoraan albumilistan ykköseksi ja myi kuudessa viikossa yli 50.000 kappaletta. Se oli joulun ostetuin albumi. Myös muualla Euroopassa albumi myi hyvin kovasti kilpailluilla joulumarkkinoilla sijoittuen korkeimmillaan European Top-100 albums -listan sijalle 23.

Helmikuussa 1999 albumilta julkaistiin kolmas single, "Princess of Egypt", joka jatkoi menestystä listoilla soiden monilla radioasemilla paremmin kuin kaksi edeltäjäänsä. Se oli selkeästi popimpi kappale. Musiikkivideoon MTV-yleisö oli kuitenkin pettynyt. Monet odottivat jälleen hienoa kauhuaiheista teosta, mutta saivatkin sen sijaan videon, jossa E-Type esiintyy liekkien keskellä naistanssijoiden keimaillessa taustalla. Varmastikin idea tehdä musiikkivideoita perustuen milloin mihinkin elokuvaan olisi alkanut puuduttaa katsojiakin, joten ratkaisu tehdä hieman perustyylisempi video oli varmasti oikea.

Albumilta julkaistiin vielä kesällä -99 neljäs single, "Hold your horses", joka ei enää saavuttanut listojen kärkisijoja, eikä siihen edes kuvattu musiikkivideota. Tuolloin E-Type oli jo kiertueella ympäri Eurooppaa ja esiintyi myös Suomessa kesän festareilla isoille yleisöille. Albumi ja sen kolme hittisingleä olivat myyneet siihen mennessä yli 2 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Oli selvää, että jo edellisen vuoden elokuussa vatsasyöpään 35-vuotiaana kuolleen legendaarisen tuottajan Denniz "Dagge" Popin aiemmat ponnistelut E-Typen hyväksi olivat kannattaneet. Albumi oli lopullinen läpimurto ja työvoitto E-Typelle. Last man standing onkin omistettu Daggen muistolle.

Levyllä oli vaikuttamassa paljon loistavia muusikkoja, kuten nykyään maailman toiseksi menestynein tuottaja Max Martin, mutta myös Kristian Lundin ja Ramin panos levylle on kiistaton. Tuotanto on kautta linjan puhdas ja melkeinpä ajaton. Jokainen elementti on tarkkaan harkittu ja tarttuvuutta on saatu myös hittisinkkujen ulkopuolelle. Yksi albumin yllättävimmistä teoksista on Angels crying -sinkun kantrimolotus "Angels country", joka (yllätys, yllätys) oli se versio johon rapakon takana tartuttiin radioasemien toimesta.
Monet tahot pitivät E-Typen "Last man standing"-albumia eurodancen joutsenlauluna, sillä viimeistään vuoteen 2000 mennessä musiikkitrendit olivat vaihtuneet. Monet menestyneet europopparit pistivät pillit pussiin. Kappaleet eivät soineet eivätkä levyt myyneet. Myös hype E-Typen kohdalla laski, mutta tyyntä myrskyn edellä, kuten on usein tapana sanoa. Kuolleeksi ja kuopatuksi julistettu eurodance tulisi kantamaan E-Typeä suuresti vielä kerran. Siitä blogissa myöhemmin, kun otamme suurennuslasin alle miehen neljännen studioalbumin "Euro IV Ever".

Tuossa alla vielä spotify-linkki tänään 20-vuotispäiviään juhlivaan "Last man standing"-albumiin. Anna soida - ja isosti!

E-Type - Last Man Standing (1998)


Lähteet :
Sverigetopplistan
Suomen virallinen lista
Timo Pennanen - Sisältää hitin
MM - Music and Media
Billboard
Suosikki
Aftonbladet